Monaco

Nizzan reissulla käytiin samalla tsekkaamassa lähistöllä sijaitseva Monaco. Meidän hotelli oli lähellä Nizzan päärautatieasemaa, jolta lähti aina pari junaa tunnissa kohteeseen, ja matka kesti sen noin 25 minuuttia. Lipun ostosta voin sanoa sen verran, että ranskalaiset automaatit tietysti toimivat vain ranskaksi, ja muutoinkin niiden tekniikka on vähän eroava. Jos ranskantaidot ovat siis tasoa alkeet-ei ollenkaan, suosittelen ehkä suosiolla suuntaamaan ihan lippuluukulle. Voin itsekin sanoa että tuli ihan voittajafiilis kun sain sieltä masiinasta oikeat lippuset pyöräytettyä...

Sitten itse Monacoon. Mulla ei kauheesti ollut odotuksia sen suhteen, kai tiesin että siellä ajetaan kovaa jollain ainakin joskus. Itsessään koko kaupunkihan on suht mielenkiintoinen nähtävyys, sillä kovin usein ei näe pientä ruhtinaskuntaa rakennettuna kokonaan jyrkkään merenrantarinteeseen. Noi korkeuserot Monacossa on jotenkin välillä tosi koomisen näkösiä, ja onhan se nyt vähän kummallista, että julkisten sijaan Monacossa liikutaan hisseillä eri kaupungin kerrosten välissä. Tosin, onhan se pelkästään fiksua, koska teiden kautta joudutaan tekemään aikamoista kiemuraa ja portaita saa kipitellä reidet hölläksi jokatapauksessa...

Nähtävyyksien puolesta tuli toki kierrettyä itse Monaco-Ville, jossa saatiin kokea, ettei kevät ehkä ole ollut ihan tyypillisimmillään muuallakaan Euroopassa - sattuipa nimittäin satamaan rakeita. Onneksi sitä edelsi rankkasadekuuro, sillä se pakotti ostamaan sateenvarjoja joiden suorassa kyyhöttää turvassa rakeilta, niin minä kuin ranskalaisnainen lapsineen, jotka näppärästi leiriytyivät hyvän suojan bongatessaan.

Raha näkyy ja kuuluu Monacossa ja onhan se nyt vähän hämmentävää alkuunsa nähdä Ferrareita perusjuttuna katukuvassa. Hyvin siisti kaupunki tietysti, ja ystävällistä porukkaa sielläkin. Yksi matkakohde oli vähän hakusessa, ja vanhemmanpuoleinen herrasmies ystävällisesti omalla kotimatkallaan jeesi meidät melkein perille saakka. Matkaan mahtuikin varmaan ainakin kolme hissiä välireitteineen, jotka olisivat muuten tosiaan tuottaneet hieman haasteita tottumattomalle Monacon matkaajalle.

Henkilökohtaisesti mun lempparipaikka Monacosta löytyi yllä näkyvästä Fontvieille-kaupunginosasta. Tähänkin maantieteellisesti lyhyeen matkaan mahtui varmaan 5 turhautumista, 3 eksymistä, 2 sadekuuroa, mutta loppujenlopuksi kohde löytyi kuin löytyikin sinnikkäällä etsimisellä. Tälle seuraavalle jutulle voin antaa myös hurjan ison suosituksen kaikille minkään tason kukkien ystäville: La Roseraie Princesse Grace.

Sateisellakin säällä sadat ja taas sadat ruusut sai kyllä lumottua kauneudellaan, ja ylipäätään puiston kauniilla ja sirolla ulkonäöllä. Sorsat polskimassa kauniissa suihkulähteessä oli ehdotonta plussaa! Muutenkin kyseisen ruusutarhan vieressä oli puisto, jossa pyöri niin jonkinlaisia hanhia, sorsia, ankkoja, puluja ja milloin mitäkin. Siis aivan huippu! Voin myöntää että olin aika yhtä innoissani siitä kuin noista ruusuista. Molemmat oli ihan Monacon helmiä.

Monacon reissun loppu kruunautui puistohetkellä, kun sitten viimeiseen määränpäähän ei enää millään yksinkertaisesti löydetty. Rivien väristä voi ehkä lukea sen, että oltiin kyseisessä paikassa enemmän hukassa kuin kartalla, ja voin sanoa rehellisesti, että omilla olemattomilla suunnistustaidoillani olisin varmaan ensimmäisen kuukauden aivan täysin vaan hukassa. Ei ehkä myöskään tule yllärinä, että tuli suhteellisen vahva kotiinpalufiilis jo sillä, että palattiin takaisin Monacosta Nizzaan, sen verran erikoinen paikka kyseessä. Suosittelen kyllä ehdottomasti ainakin kerran elämässään käymään pyörähtämässä jos lähistölle sattuu, kyllä sieltä ainakin ihmettelemistä löytyy!

Nizza

Nice est magnifique. Trés formidable capitale de la Côte d'Azur. Juste parfait.

Voisin listata aika paljon lisää ranskalaisia ylistyssanoja kuvaamaan fiilistäni tosta kaupungista. Euroopassa on tullut kierrettyä aika monta mestaa, mutta mikään ei ole koskaan kolahtanut yhtä totaalisesti ja lujaa kuin Nizza. Ranskalainen kulttuuri on ennenkin miellyttänyt, mutta siinä missä Pariisi, Bretagne sekä Normandian Mont Saint Michel ovat olleet toki mieleenpainuvia kohteita, koen itse Ranskan todellisen helmen löytyvän nimenomaan sen etelärannikolta. Olin yhtä hymyä toukokuisen pidennetyn viikonlopun, jonka vietin kyseisessä paikassa.

Sopivankokoinen kaupunki yhdistettynä sinisenä kimmeltävään mereen ja silmänkantamattomiin jatkuva kaunis rantaviiva olivat varmaan ne isoimmat elementit mitkä onnistuivat vakuuttamaan mut heti. Kaunis arkkitehtuuri, koristeelliset ranskalaiset parvekkeet miltei joka kerrostalossa, kukkaloistot puistoissa, kaikkea sitä. Lisäksi sain ehdottomasti elämäni parasta asiakaspalvelua Nizzassa. Huomaa, että siihen panostetaan vahvasti tuollapäin, ja tahdotaan pitääkin korkealla tasolla. Ravintoloissa käydessä tarjoilijat olivat tarkkoja, hoitivat asiansa hyvin, mutta heittivät kumminkin aina vähän ylimääräistä juttua ja pitivät jokainen hyvää huolta asiakkaistaan. Sama oli jok'ikisessä liikkeessä jossa vierailtiin, hotellin respassa ja ihan jo pelkästään kaupungin kaduilla ihmiset olivat ystävällisiä, lämpimiä, eläväisiä. Juuri se, mitä rakastan Eteläisemmässä Euroopassa.

Edellä mainituista syistä mulle tuli myös heti ensimmäisten päivien aikana kytevä ajatus siitä, että siinä missä nykyisin opiskelemani ala ja suuntaus hyvin mahdollisesti tulee mut viemään ulkomaille töihin jossain vaiheessa, Nizza ylipäätään tuntui paikalta, jonne olisi hyvä tehdä koti joksikin aikaa. Se tuntui heti kotoisalta ja haltuunotettavalta, ja koen, että kyseisellä kaupungilla voisi olla hyvää vaikutusta muhun itsenikin, tiettyihin piirteisiin ja luonteeseen. Ja olenhan mä jo pidemmän aikaa kokenut asian niin, että jos tahdon joskus ranskankielen kunnolla handlata, edellyttää se mulla senkielisessä maassa asustelua.

Jos koskaan tuollapäin pyörähdätte, niin maailman suurin suositus Nizzan vanhankaupungin laidalla kohoavalle Mont Boron -kukkulalle. Sen päälle kipuaminen on sopivaa aamu/päiväreippailua, ja kukkulan korkeuksissa pyörimiseen ja lumoavan kauniiden maisemien ihasteluun saa kyllä hyvin uppoamaan hetken jos toisenkin. Ranskan Riviera itsessään on superkaunista aluetta, ja niitä ranta-alueita kyllä ihastelee mielellään.

Kokonaisuudessaan Nizzan keskusta ja vanhakaupunki ovat kooltaan myös hyvin tiiviitä ja helposti haltuunotettavia ihan jalkaisin. Meidän hotelli sijaitsi vaan muutaman kadun päässä rantapromenadelta, Promenade des Anglaisilta, ja sitä tulikin käveltyä aika päivittäin. Rehellisesti sanottuna mä olisin voinut viettää (ainakin) yhden päivän ihan vaan kävellen edes takaisin tota rantaa, ihastellen sen kauniin pyöreitä pikkukiviä ja etsiskellen niistä kauneimpia yksilöitä.
Näinhän me tehtiinkin viimeisenä päivänä ihan pitkä tovi, lopputuloksena se, että mulla on nyt kotona tuikkkuastioissa pohjalla jokaisessa pieni kasa Nizzaa. Hauskintahan tässä operaatiossa oli se, että mulla oli vankka aikomus viimeistään lentokentällä sujauttaa ne jossain muovipussissa matkalaukun uumeniin, mutta siinä meni loppujenlopuksi lähemmäs puolisentoista viikkoa vielä reissun jälkeen, kunnes tajusin että hei, näähän löytyy vielä mun käsilaukkuni sivutaskun uumenista.

Viimeisenä päivänä juuri kun oltiin kävelemässä viimeistä kertaa rantapromenadea ja suuntaamassa vartin sisällä hotellille laukkuja hakemaan, sain mukaan vielä aivan ainutlaatuisen matkamuiston. Polttariporukka tuli kysymään, että josko tuleva morsian saisi toteuttaa tehtävänsä maalata ohikulkijoita mulle, ja tottakai tollaseen juttuun lähtee mielellään mukaan. Nyt mulla komeilee ikkunalaudalla aivan melkein näköiseni maalaus nimellä ja päiväyksellä varustettuna, aivan huippu lähtiäislahja. Ah Nice, je t'aime!

Nizzassa superpositiivista oli myös se, että siinä missä paikallisistakin valtaosa osasi hyvin englantia, niin siellä oli myös hyvin helppoa asioida ranskaksi, ja oma kielitaito saikin sen suhteen oikein toivotun kielikylvyn. Paikalliset oli innoissaan, jos edes pyrit asioimaan heidän kielellään. Se merci beaucoup -hokeminen meinasi kyllä jäädä vahvasti päälle, ja Helsinki-Vantaalle rantautuessa iski ihan pieni masennus siitä, että hei nyt mä en voikkaan enää yrittää höpötellä ranskaa päivät pitkät.

Voisin hehkuttaa ja kertoa Nizzasta ylistysjuttuja vielä vaikka päivät pitkät, mutta ehkä nyt on vahvimmat argumentit ladottu tiskiin siitä, että hei tyypit, menkää sinne, käykää! Aivan ihana kaupunki, aurinkoinen, kaunis ja lämminhenkinen. Omalta osalta iso plussa oli myös se, että Ranskalaista Kusmi-teetä löytyi ihan oman teekaupallisenkin verran, ja tähän myös sananen siitä nizzalaisesta asiakaspalvelusta. Mä olisin niin halunnut adoptoida myyjärouvan itelleni kolmanneksi isoäidikseni, oli niiin herttanen tapaus että sydän ihan suli. Antoi mukaan esitteitä, ilmaispusseja ja pisti tuotteet vielä ihanaan lahjakassiin. Oli ihan meidän hotellin kanssa samalla kadulla, Rue Dalpozzolla, ja aivan taatusti menen uudelleen kunhan uudelleen pääsen kyseiseen kaupunkiin suuntaamaan. Pienesti elättelen toiveita, että rahatilanne antaisi kesän jälkeen myöden, ja saisin napattua itselleni mieluisaa matkaseuraa siihen, että jos vaikka jonkun pienen viikonlopputripin saisi jo syyskuun alkupuolelle...

Mutta. Kaikenkaikkiaan. Merci beaucoup Nice <3 

Zürich

Muutama viikko takaperin tuli vietettyä pidennetty viikonloppu Sveitsin Zürichissä, josta jäi kyllä superpositiivinen kuva, vaikka säät ei ihan varsinaisesti hellineet. Siisti, tiivis ja jotenkin kotoisa, ja pieni saksan kielikylpy oli kyllä paikallaan.
Tosin, myönnettäköön, että ennemmin suosittelisin tällaiseksi perhelomakohteeksi hintojensa puolesta, koska ne ovat nimittäin aika päätä huimaavia. Viihdyttiin kyllä, ja ehdottomasti voisin tulla toistekin!
Pikkutärppinä sanoisin, että 20min päässä keskusrautatieasemalta olevassa Üetlibergissä (alin kuva) kannattaa ainakin selkeänä päivänä käydä ihailemassa kauniita maisemia, kyllä se vähän sumuisenakin päivänä oli sen verran vaikuttava.