viikon parhaat

Rauhalliset aamut! Hiihtolomaviikolla on kyllä saanut paneutua koulujuttuihin aika vahvasti, mutta omaa nukkumista ja päivärytmiä auttaa se, ettei yhtenäkään aamuna ole tarvinut kiirehtiä tunneille. Parhaita aamuja on juurikin tämmöset rennot: laittelet rauhassa aamupalaa, istut koneen äärelle syömään sitä katsoen jotain sarjaa/selaillen blogeja ja siemailet siinä ihan kaikessa rauhassa aamuteetä. Tässäkin asiassa perjantaiaamu ylitti muut koska no - banaanipannarit.

Itsensä ylittäminen treeneissä. Analysoin vahvasti kokoajan omaa jaksamistani, ja usein esimerkiksi loppuaerobisille asetan löyhemmät tavoitteet, kuin mitä oikeasti siinä sitten tuleekaan suihkittua. Se fiilis että nonniin, tänäänkin mentiin eikä meinattu on vaan jotain aika parasta,

Tuplaantuntut teekokoelma, kiitos vanhempien Tallinnanreissun. Vaikka oonkin vihreän teen suhteen aika suurkuluttaja, niin näillä varastoilla selviän varmaan pitkälle syksyyn. Tämmönen tuliainen on mun suhteen aina hyvin toimiva!

Raakakkupalanen hyvän treenin päälle Pauliginkulmalla hyvien ystävien kera. Saanko ylistää hetken tota Orgazmo-nimisen kakun palaa? Niin täyteläisen suklainen raikkaalla appelsiinilla, superhyvä yhdistelmä. Täynnä terveellisiä rasvoja ja superfoodeja olevat raakakut on hyvin valmistettuina mulle ihan superherkkuja, varsinkin koska ne ei rasita omatuntoa ollenkaan. Niissä on myös se mainio puoli, että vaikka palanen on vaikka kuinka maistuva, se riittää täysin tyydyttämään makeanhimon, eikä tule fyysisesti ilkeää fiilistä kuin helposti sokerisista ja kovan rasvan herkuista tulee. Ehdottomasti mun nykyinen lempparikahvila!

Vihdoin ajat varattuna kampaajalle, ja pitkän harkinnan jälkeen myös kulmien microbladingiin. Tällä viikolla varsinkin oon kauhistellut tätä oman hiustyven väritystä, joten superhienoa että pääsen kampaamotuoliin istumaan jo huomenna. Microbladingiä oon harkinnut vähintäänkin siitä saakka kun luottoripsimestassani Blue Lagoonissa alettiin niitä viimevuoden loppupuolella tehdä, mutta koska kyseessä kuitenkin on muutaman sadan euron panostus, halusin toki harkita kunnolla. Nyt päädyin siihen tulokseen, että tervetuloa mahdollisimman meikitön kesä, ja hoidetaan ne kulmatkin freesiin kuosiin sitten huhtikuun alussa.

Perjantainen hieronta yläselälle, hartiaseudulle, olkapäille ja niskoille. Vaikka meinasin unohtaa kokonaan varaamani ajan ja sen vuoksi jouduin vähän vääntelemään päivän aikatauluja uuteen uskoon, niin voi miten teki taas hyvää. Lavat liikkuu taas kunnolla, ja tänpäiväinen olkapäätreeni varmasti uppoaa taas hyvin. Ylipäätään se, että oon löytänyt suunnilleen kulman takaa omasta salistani myös luottohierojan on superhyvä asia, koska on aivan eri fiilis varatakkin aikoja kun joku tuntee sun kroppaa jo entuudestaan, ja voit itse luottaa hieronnan laatuun.

Pitänyt pääni ja saanut turhat haamut hätistettyä takaisin koloihin. Avaan tätä asiaa tasan sen verran, että joskus asioita ei vaan voi oman onnelisuutensa kannalta ajatella tunteella, vaan pitää pohtia realistisesti sitä, mikä pidemmän päälle on sulle itsellesi parhaaksi.

Kehut kyykkytekniikasta edellisessä jalkareenissä. Eräs mukava vanhempi herrasmies tulee usein höpöttelemään treenien ohessa, ja viimeksi jutusteltiin nimenomaan kyykyn kulkemisesta, ja miten oon itse saanut sen kulkemaan niin nätisti. Oma vinkki tähän on yksinkertaisesti se, että: kyykkää, kyykkää ja vielä vähän kyykkää. Tekemällä oppii, mutta toki lisäinformaation ja vinkkien hankkiminen ja etsiminen asiaan voi jeesiä niitä omiakin ahaa-elämyksiä. Eihän se kyllä helppoa ookkaan, mutta se just tekee siitä niin mieluisaa, eikö?

Nyt voisi pistää treenikamat kuosiin ja suunnata salille, niin kerkeän vielä illalla hyvin keskittyä raapustelemaan pari sivua Costa Rican business-kulttuurista. Taitaa tulla pieni alkulämppä kävellen Ruoholahteen, koska matkakortin aika taitaa tänään olla jo finaalissa ja perussuomalaisena hoidan toki lataamiseni mieluummin automaatissa kuin ärrällä heh. Mutta siinähän ainakin heräilee ja kerää fokusta treeniin juuri sopivasti!

lately

Oon löytänyt uuden rakkauden. Tai en nyt ehkä ihan rakkauden, mutta ainakin jutun missä on helpohko löytää oikeanlainen flow-tila ja jopa nauttia! Nyt puhutaan siis niinkin uudesta ja huikeesta jutusta kuin crosstrainer. Viimeiset pari viikkoa mun aerobiset on muuttuneet paljolti tasasykkeiseksi askellukseksi siinä, mutta olennaisinta mulle onkin, että saan aerobisetkin tuntumaan mieluisilta tehtäviltä. Intervallityyppisen riipaisin sunnuntain jalkatreenin päälle juoksumatolle, ja huomiselle harkitsen vahvasti aamulenkkiä jos on jälleen yhtä kaunis päivä, mutta crossari on tosiaan ollut kaveri. Ensimmäiset 10 min on usein vähän tahmeita, mutta sitten kun pistetään snäpin mystoryt pyörimään eteen (tässä löydetään kerrankin iloa siitä että seuraan siellä noin miljoonaa frendiä, fitnesstyyppiä tai muuten kiinnostavia ihmisiä) ja aika alkaakin sujumaan aika siivillä.
Ja pakko laittaa perjantaiselfie viereen muistuttamaan etten aina muistuta väritykseltäni hikistä paloautoa.

Aurinko tekee niin ihmeitä. Mun neliöihin suhteutettuna isot ikkunani pääsee oikeuksiinsa juuri tähän aikaan vuodesta, kun aamuaurinko alkaa loistamaan yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Eilen suunitelmana lähteä heittämään lepopäivän kevyttä palauttelukävelyä Larubeachille auringonlaskua ihailemaan, mutta koska halusin hoitaa sen ennen syömistä ja alkoi jo vähän hiipimään nälkä, niin tyydyin vaan normiaurinkoon, tosin näissä maisemissa kävely, varsinkin auringonpaisteessa kyllä virkistää ja piristää silloinkin ihan täysillä.
Hiihtolomalle päätin juuri, ettei mulla oo muita tavotteita kuin saada ainakin joku frendi seuraksi Pauligin kulmalle syömään raakakakkuja. Ette tiedä mistä ootte jääneet paitsi jos ette ole kyseisessä mestassa käyneet, koska wau.

Jos crosstrainer oli uusi rakkaus, niin jo muutamissa jutuissa mainitut smoothiet on sen sijaan vakiinnuttaneet paikkansa mun jokapäiväisistä aterioista: jos ei aamu- niin välipalana. Banaanipannarit jäi viikonloppuna tekemättä, niin asia oli tänä aamuna korjattava - raakaakaojauheen kera, hyvin toimiva lisä!
Ruokavalio tuntuu tällä hetkellä tosi toimivalta ja tukevalta. Nimenomaan niin että syön ruokia jotka maistuu erittäin hyvin, mutta jotka tukee tavoitteita, sekä jaksaa pitää mut käynnissä koko päivän. Nukkuminen on mulle aina se suurin haaste, mutta kun ruokapuoli on kuosissa, ei runsaampien treenien päivinäkään ala fiilis hyytymään täysin iltapuolella.

Alkuvuoden ehkä odotetuimpiin kuului viime perjantain Sannin Tavastian keikka, ja olipahan sen odottamisen arvoinenkin! Heittämällä paras keikka jolla oon itse ollut, mihin tietty voi vaikuttaa sekin, että Sannin musiikilla on vähän omanlaisensa kolo mun sydämessä. Jotkin biisit kolahtaa, koskettaa ja tuo mieleen väkisin tiettyjä muistoja, mutta hyvän frendin rinnalla ei pienet herkistymisetkään haitanneet. Keikan jälkeen lähdettiin vielä pidemmäm kaavan mukaan tanssimaan, ja vaikka lauantaina nukuin sitä väsymystä pois sitten varmaan kolmien päiväunien verran, oli se niin totaalisen worth it ilta.

january snapshots

Tammikuussa oon ehtinyt jo ottaa vähän lomaa kiireisen joulunalusen jälkeen, palata koulunpenkille, kahvitella frendien ja siskon kanssa, ja ihailla toki aamulenkeillä sorsalaumoja rantakivikoissa. Varmaankin heittämällä tän hetken lempparituote meikkipuolella huulille on NYX:in soft matte lip cream, sävyssä Rome kuten yllä olevassa kuvassa.
En itse jotenkin osaa käyttää kylmiä sävyjä, vaan huomaan kerta toisensa jälkeen valikoivani uudet sävyt mahdollisimman lämpöisinä, murrettuina punertavan sävyinä. Joululomalla tein uuden tilauksen Bangerheadille, ja sain valikoimiin edellä mainttuihin raameihin taas useamman kappaleen lisää, jokainen merkiltään nimenomaan NYX. Loistava hinta-laatu-suhde!

Koko kuukauden on vallinnut aivan järkyttävä koiraikävä. Raastaa asua eri osoitteessa ton oman pösilön kanssa, vaikka tottakai tää järjestely on koiran kannalta miljoona kertaa helpompi, ja onhan mullakin liikkuminen ja eläminen paljon vapaampaa kun ei tarvi joka välissä miettiä milloin pääsee ulkoiluttamaan, kuinka kauan voi olla poissa kotoa tms. Silti, kun oot 10v asunut ton maailman parhaan otuksen kainalossa, ei oo helppoa nyt olla erillään. Sydäntä raastaa joka kerta lähteä porukoilta, kun toinen jää kattomaan perään että nytkö sä taas meet.
Monen kuukauden haaveilun jälkeen they're finally mine: Gymsharkin burgundyt trikoot. Ja on muuten superhyvät jalassa myöskin, kaikin puolin nappiostos.
Mun ruokkis on löytänyt (okei jokapäiväisten proteinpuddingien lisäksi, tuntuu kun ois taas 6v kun vetää joka päivä vanukkaita heh) uuden proteiininlähteen: 3% feta! Ehkä syömisvammailuajoista jäi niin vahva rasvaisuuden ja korkean  kaloripitoisuuden leima kaikelle juustolle, että vei näinkin pitkän hetken sulaa tälle vaihtoehdolle. Vaikka eihän toi nyt tietysti maussa voita yhtä tiettyä iittiläistä superlaadukasta fettiinajuustoa, ihan vaan näin viattomana vinkkinä...

Oravien poissaolo korvautui tässä jonain nättinä tammikuisena päivänä onneksi sillä ilosella faktalla, että lähistöllä pyörivä joutsenpariskunta oli vielä mestoilla. Pihajäniksetkin on tehneet katoamistempun, mutta ehkä nää kaikki pikkuiset ryömii esiin sitte taas kevään edetessä, kukapa ei mielellään näiden kylmien kuukausien ajaksi kaivautuisi lämpimämpiin oloihin.
Opiskelun suhteen pääosin toimipiste muuttui vuoden vaihtuessa Malmista  Pasilaan, jota odotin innolla ja josta oon hyvin onnellinen. Idälle en tosiaan oikein lämmennyt missään vaiheessa, ja opiskelun aiheet tuntuvat olevan huomattavasti miellyttävämpää ja motivoivampaa laatua kuin esimerkiksi syksyn vikalla, suhteellisen horror-laatua edustaneella periodilla. Toki vaihdos tarkoitti myös sitä, että ei saa enää kaikkia oppituntejaan jakaa puolentoista vuoden aikana niin tutuksi tulleiden parhaiden opiskelutovereiden kera, mutta eiköhän näihin uusiinkin naamoihin kuukausien kuluessa tutustu, ja yksi läheisimmistä jatkoi kuitenkin eteenpäin samaa reittiä. All in all, Pasila on mulle lähempänä niin kotia kuin varsinkin salia, joten liikkuminen helpottuu huomattavasti.

Oon eilisen ja tän päivän pitänyt pientä itsenihuoltoteemaa: varasin vihdoin taas parin kuukauden pituiseksi venähtäneen tauon jälkeen taas urheiluhieronnan. Tunti aika pitkälti pelkkää tuskaa, mutta eipä tunnu enää siltä että kävelisi sementtipölkyillä. Jumeja alkoi osoittamaan myös alaselkä, tai lähinnä se, että jalkoja treenatessa pääliikkeissä oikean formin säilyttäminen alkoi muuttua entistä haastavammaksi. Nyt vielä kun vähän vilauttaa näille putkirullaa ja pitää venyttelyhetken, niin eiköhän huomenissa taas kulje uudella tavalla,
Hieronnasta suuntasin suoraan loikoilemaan toiselle pedille, ja pistettiin taas ripset minttiin. Oon vähän nyt harkinnut huoltovälin ainakin hetkellisesti lyhentämistä kolmeen viikkon. Kevyesti näillä pärjää neljä, jopa lähemmäs viisikin viikkoa, mutta huomaan että jos on pienintäkään "virallisempaa" tai suurempaa laittautumista vaativaa menoa, niin harmittelen aina jos se sattuu sille neljännelle viikolle huollosta. Kolmen viikon päästä perjantaina on Sannin keikka, joten itseni tuntien tiedän, että olisin taas harmitellut asiaa itsekseni, joten päätin poistaa ongelman ja varata seuraavan huollon jo sille iltapäivälle.
Tänäänkin otin jo ajoissa suunnan kohti Pasilaa, tosin tällä kertaa koulun sijaan matkamessujen merkeissä. Porukat saapui messuseuraksi, ja tuli samalla täyttämään pakastimen taas täyteen jauhelihoja ja marjoja - opiskelijan lompakko kiittää tästä vaivasta hurjasti. Nyt illalla huolsin kynnet uuteen muotoon ja kuosiin, tein vähän lyhyempää jälkeä kuin yleensä.
Nyt toivon että nää haukotukset kertoo todellisesta mahdollisuudesta napata unenpäästä kiinni jo ajoissa, niin pääsee huomennakin taas jo ajoissa rauhalliselle salille intoilemaan.

parhaat flunssankarkotusainekset

Lepoviikko ja isänpäiväviikonloppu alkaa nyt olla klaarattu läpi, ja hinku päästä jo tänään salille olisi ollut kova. Muttakun. Nää pirun flunssailukelit. Lepoviikonhan meinasin pätkästä jo viiden kokonaisen päivän jälkeen perjantaina, ja kävin salilla vähän olkapäitä ja ojentajia treenaamassa. Treenistä kumminkin kolmasosa meni vähän kuulostellessa ja miettiessä, että onko flunssanpoikasta iskemässä vai ei. Vähän saattoi havaita tukkoisuutta, mutta kumminkin yleinen jaksaminen oli melko hyvällä levelillä ja oli energinen olo. Sama meininki on jatkunut koko viikonlopun, tänäänkin arvoin pitkään junan saapuessa Helsingin suuntaan jo ennen neljää, että heitänkö kamat kotiin ja suuntaan vielä salille vai en, mutta päädyin varmuuden vuoksi vielä jäämään kotiin. Oon koko viikon jaksanut pysyä poissa salilta (nojoo perjantaita lukuunottamatta) sillä ajatuksella, että levon ja torstaisen hieronnan jäljiltä pääsen maanantaina vetämään sellasen jalkajumpan että tolkku pois.
Nyt onkin otetu semmoset flunssanesto/poistomeiningit käyttöön ettei tosikaan!

Vitamiinit

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että lisävitskujen nappailulla ekoja flunssaoireita huomatessaan on oikeasti merkitystä. Mieluummin kannattaa ottaa vitamiininappeja sellaisina päivinä toiseen kertaan vaikka iltapäivällä/illansuussa, kuin että ottaisi tuplaison kerta-annoksen, koska tällöin saa niitä enemmän imeytymään ja näin ollen niistä enemmän iloa irti. Magnesiumia ja sinkkiä ei sovi unohtaa!

Inkivääri, tyrni, mustikka jne,

Usein ensimmäinen asia minkä teen kun huomaan pientä hiipivää tukkoisuutta, on marssiminen kaupan hevi-hyllyille ja nappaan sieltä mukaan tuoretta inkivääriä. Pilkon/raastan sitä teen sekaan ja ruokaan, sekä smoothieisiin. Kanan kanssa inkivääri toimii varsinkin oikein hyvin, se on mulle ihan luottojeesi.
Flunssapöpöjen karkottamiseen ihan omiaan on myös nää meidän omista metsistä ja pihoista löytyvät superfoodit, marjat. Tyrni on muutenkin oma smoothiemarjalemppari, ja mustikoita tulee automaattisesti syötyä päivittäin. Tulee superisti halvemmaksi jos on vaan ikinä mahdollisuus itse kerätä ja pakastaa.

Vihreä tee, raakakaakao ja lehtivihreät

Vihreä tee kuuluu allekirjoittaneella ihan arkilemppareihin, ja nyt kun tuli ostettua ihan kunnon matchaa, niin flunssanoireisiin tarvii tietysti hörppiä ihan sitä (vaniljajauheen kera tulee hyvää!). Esimerkiksi smoothieisiin on helppo ujuttaa sekaan myös raakakaakaon ja erilaisten vihersekoitusten tyyppisiä juttuja boostaamaan vastustuskykyä. Makuvariaatioia kannattaa toki vähän kehitelä ja niihin totutella. Tässäkin mielessä tietysti on aivan perusteltua valmistaa esimerkiksi kuivatuilla mustikoilla höystettyä raakasuklaata koska hei, flunssankarkotusta!

Mähän siis oon vielä ihan paniikissa flunssailuoireista jos niitä sattuu ilmaantumaan, Pyrin tunnistamaan, tarttumaan ja kitkemään ne heti ensitekijöissään pois, sillä sairastaminen pakkolepoineen ahistaa mua ihan hulluna. Omistan useita ystäviä jotka flunssailee hyvin usein, enkä itse vain yksinkertaisesti pystyisi siihen, nounou. Tän takia haen kohta ehkä vielä yhden mukillisen matcha-vaniljateetä ja nappaan vielä yhet vitamiinit naamaan, ja vedän peiton niin korkealle korviin että varmasti huomenna irtoo reeni!

viikonloppubanaanipannarit

Vaikka se joka-aamuinen spelttipuuroaamupala on joka kerta yhtä toimiva, niin viikonloppuisin, yleensä sunnuntaiaamuna jos se on ajallisesti mahdollista, tykkään tehdä vähän laadukkaamman aamupala-annoksen, eli yleensä banaanipannareita. Nyt se ehti unohtua muutamaksi viikoksi, tai on ollutkin muuta menoa aamusta. Nytkin tiesin, että huomenna täytyy lähteä kotoa varmaan ennen puoli kahdeksaa, joten pannariaamiainen sai valmistua jo tänään aamupalaksi. Simppeleillä raaka-aineilla on vaikea mennä vikaan, ja kun paistinpannukin on laadukas, niin ei paisteleminenkaan pitäisi tuottaa ongelmia.

Bansupannarit tuo juuri semmoista pientä arjen luksusta aamuun, ja tommosella setillä jos millä jaksaa kohta masun tasaantuessa lähteä vääntämään viikon toisen jalkatreenin, ja sitten kotiin lataamaan akkuja aina niin ihanan tenttiinluvun yhteydessä huomisia NFE:n messujen ja Fitness SM:n tsekkaamisia varten.

Pannareihin:

Speltti/kaura/tmv hiutaleita 30g

1 Banaani

3 valkuaista

(proteiinijauhe 10g)

Pinnalle:

Luonnonjogurttia 50g

Mustaherukoita & mansikoita n. 100g

(myös paistamiseen) kookosöljyä 10g

Kaikki pannariainekset blenderillä tai millä nyt haluaakaan sekaisin, siitä pannulle ja sitten lautaselle, aina välissä pannulle ja pannareiden päälle sivelen kookosöljyä ja latelen noita täytteitä. Keposemman tästä saa vähentämällä hiutaleiden ja/tai banaanin määrää, rasva-hiilari suhdetta muuttaa vaikka juurikin edellisiä vähentämällä ja vaihtamalla pelkkiä valkuaisia kokonaisiin kananmuniin. Yleensä pinnalla tykkään käyttää ennemmin jotain rahkamaista, puddingia tai sitten vaan mikron avulla sulatettuja ja murskattuja marjoja, mutta nyt yritän saada ton jääkaapissa lojuvan jogun käytettyä ettei tarvii sydän särkyen heittää ruokaa pois.

Energiaa koko setissä noin 475 cal, eli ihan kunnon aamupalan verran (proteiinia 30g, hiilaria 63g, rasvaa 12g) ja tällä kyllä varmasti jaksaa hyvin useamman tunnin. Jatkossa ehkä itekkin voisin nimenomaan vähentää hiilaria ja pistää lisää rasvaa, mutta tälleen rankan treenin alle sopii tällaisenaankin aika hyvin. :)

tavallisen tavoitteellisen treenaajan lisäravinteet

Samalla lailla, kuin on hyvä suorittaa pientä tutkimuslaatuista kokeilua siitä, milloin on hyvä treenata, mitä on hyvä treenata ja miten, niin varsinkin tavoitteellisemmalle salitreenaajalle sopivien lisäravinteiden löytymiseen saattaa kulua hetki ja yritys jos toinenkin. Tuotteita ja kauppoja löytyy vähän joka lähtöön, ja helposti ainakin alkuinnostuksessa sitä helposti ajattelee, että tahdon nyt kaikkea heti ja paljon.
Omissa, hyvään fiilikseen mutta myös kehitykseen tähtäävissä, opiskelijabudjetin asettamissa rajoissa oon todennut toimivaksi nojata muutamaan peruslaatuiseen ja toimivaan tuotteeseen: Inzane ennen, BCAA treenin aikana ja hera + banaani jälkeen. Näillä tää ainakin mulla ihan toimii!

Pistin ekaa kertaa tilausta PPS-shopille, aika pitkälti tämän tarjouksen takia, koska kyseistä heraa olen jo jonkun aikaa käyttänyt erittäin tyytyväisenä. Totuttuun tapaan mauksi kookos-suklaa, johon en ole tähänkään mennessä kyllästynyt, päinvastoin. Kylkeen pistetty BCAA on myös sellaista, jota olen tähänkin mennessä käyttänyt treenijuomana,

Supermassin Inzanea taitaa tämä olla jo kolmas purkki, koska oon tykännyt siitä laturina kyllä hyvin paljon. Käytän sitä aikalailla täysin pelkästään jalkatreenien alle, koska ne on kuitenkin aina niitä kovimpia koetuksia. Itse heitän mielelläni sheikkeriin myös vähän kreatiinia, macaa ja jäitä, joista muodostuu setti joka todellakin toimii. Ainut miinus siitä, että kumpikaan maku ei ehkä oo ihan niin mun mieleen äklömakeudellaan, mutta oon todennut siihenkin toimivaksi taktiikaksi heittää jonkun freshin purkan suuhun laturin hörppimisen ajaksi. Ja ne jäät auttaa!

Muihin treeneihin psyykkaan itseni ihan "normaaleilla" nesteillä, tai suhteellisen usein myös NOCCOja tai Celsiuksia käyttäen. Litrahinnaltaanhan varmasti vaikka toinen laturi tulisi halvemmaksi, mutta jotain virvoitusjuomamaista kivaahan noissa on. Juurikin kuvassa näkyvää tämänhetkistä lempparia on tälläkin hetkellä postissa matkalla lavallinen, jotka riittää sitten taas hetkeksi.
Tölkkijuomatkin yleensä kyllä kaadan krean, macan ja jäiden kaverina sheikkeriin. 1.) Sheikkerissä on korkki, mitä tölkeissä ei ole 2.) tölkin saa heitettyä suoraan kotona tölkkikassiin, eikä tarvitse tunkea rutistumaan reenikassiin tyhjetessään koska pantti! 3.) Sain ehkä pienet traumat kun dösäkuski joskus kysyi multa avoimesta NOCCO-tölkistä bussiin astuessani, että eihän tuossa ole alkoholia. Öö, kello oli maksimissaan 16:00 arkipäivänä, mulla oli treenivetimet päällä ja meikitön naama. Tosin, kuski taisi ilmeen puolesta itsekkin kyseenalaistaa kysymyksensä hyvin nopeasti, joten ehkei se nyt olisi ongelma.
Siti voin myöntää sen faktan, että tölkkimuotoisten "latureiden" avaaminen bussissa on aina yhtä suunnitelmallisuutta vaativaa, koska tiiättehän te sen sihahduksen, varsinkin kun lähdette matkaan niinkin epämääräisiltä hoodeilta kun koulupäivän jälkeen Malmilta. Tästä syystä ovelana tyttönä pyrin sijoittamaan sen pysäkkimomentteihin kun ilmassa on muutakin hälinää.

Näinkin hurja lisäravinnearsenaali mulla on siis käytössä tällä hetkellä. Joku tykkää mennä kokonaan ilman niin menkööt, joku tykkää hifistellä niin hifistelkööt. Selkeä ohjenuora mun mielestä löytyy siitä, että sun täytyy osata selittää se, milloin otat jotain ja miksi. Tää nyt on kumminkin yksinkertaisesti semmoinen tilanne, että aika harvan treenaajan kehitys riippuu kumminkaan niistä lisäravinteista, jos nyt heitetään tähän se kulunut ilmaisu, että kuitenkin kaikki muut peruspilarit on kunnossa. Tälläkin hetkellä esimerkiksi omalla kohdallani tiedän, että nukun liian vähän, mikä vaikuttaa jaksamiseen ja sen myötä treenaamiseen, ja sen saisi parhaiten korjattua vain nukkumalla lisää, eikä heittämällä EAA:ta treenin toisen kolmanneksen loppupuoliskolle. Mutta, jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee ja kokee :)

ruokkisasiaa

Ihan muutaman hetken oon viimepäivinä viettänyt uutta, tarkempaa ruokkista pyöritellessä ja pohtiessa, ihan vaan todetakseni että mulle normaalit suunnilleen ylläpitoenergiat on ihan tuskan takana saada kumottua kurkusta alas. Helppo vetää taas johtopäätös, että kesällä on syöty liian vähän, vaikkakin ei yhtä puhtaasti kuin nyt. Vähän pitää funtsia ja modailla, koska vaikka makroviisastelu onkin monelta kannalta niin tyydyttävää, niin ennemmin mä otan sen kevyemmän olon kropassa.
Tosin, treeni on nyt todellakin kulkenu, mutta se nyt johtuu varmaan vähän muistakin syistä kun tänhetkisistä hiilarigrammoista.

IMO, aamupuuro marjoilla on edelleen se juttu. Viimeaamuina oon oikeen panostanut siinä mielessä, että se on keitetty ihka oikeassa kattilassa mikron sijaan! Voi hyvin kyllä olla, että kouluaamujen taas startatessa palataan kyllä vanhoihin tapoihin. Uuteen ruokkikseen en tehnyt vain yhtä vaihtoehtoa/ateria, vaan esimerkiksi sopiva määrä protsua on listassa laskeskeltu neljästä erilaisesta mahdollisesta lähteestä, ja tän aamun aamaiselle se valikoitui puddingin muodossa. Sama on rasvojen suhteen, mutta vähän luulen, että noi Lidlin valmiiksi suolatut cashewt ei paikaltaan ihan helpolla väisty.
Valmiilla vaihdoehdoilla pidän itelläni sen helppouden, kun ei sumpliessa tarvitse ruveta laskeskelemaan, että paljonkas tätä seitiä nyt pitäisikään laittaa, antaen kuitenkin mahdollisuuden vaihteluun. Iltapala on ainoa mikä pysyy sellaisenaan, johtuen ihan siitäkin ettei sen jokapäiväistä toimivuutta ole syytä epäillä.

Jos haluaa viedä aamupuuronsa nextille levelille, niin tässä superiso suositus. Parasta ikinä, sen sanon. Entisestä kotikunnasta kotoisin olevaa tuotetta löytyy pääkaupunkiseudulla ainakin Kampin Ruohonjuuresta, ja voin vielä mainita sen, että kyseisen yrittäjän laatutuotteeseen pistän ihan mielelläni muutaman roposen enemmän kuin perus halppishiutaleisiin. Lämpimästi muistelen edelleen viimesyksynä mukavilta messunaapureilta saamiamme spelttilettuja ja puuromaistiaisia, ja toimii edelleen aivan yhtä hyvin!

Nyt ollaan muissakin asioissa vähän nextillä levelillä: mulla on täällä ihka aito kukkanen. En itse ole valitettavasti perinyt perheessä pyörinyttä viherpeukaloutta, mutta parin viikon takaisella ostosreissulla bongattu, omaan sisustukseen aivan täydellisesti istuva, täydellisen burgundyn sävyinen kukka vakuutti mut aivan täysin. Ja hei katsokaa, se on vielä ainakin hengissä!

Tässä aamun toisen teekupillisen lomassa jatkan pohdintaa siitä, että suuntaisinko jo kohta salille, vaiko nyt ruokakauppaan ja menen frendin seurana salille vasta illalla. Vähän Cittarin tuoreiden vihannesten laarit kiehtoisi, ja ehkä ihan pikkusen sieltä saatavat celsiuksetkin...

ruokapäiväkirja

 spelttihiutaleita, valkuaisia, pellavansiemenrouhetta, marjoja

Jotkut asiat ei vaan muutu, ja aamupuuron olennaisuus jok'ikisessä aamussa on yksi niistä. Vaikka diettiolosuhteissa oon kokenut parhaaksi jakaa puuroannokseni puoliksi päivän ensimmäiseen ja viimeiseen ateriaan nukahtamista helpottamaan, niin aamulla se on muutoin runsaampi. Proteiini valkuaisista, rasvaa pellavansiemenrouheesta ja marjoja mukaan - yllättävän pienellä spelttimäärällä pysyy kylläisenä pitkään.

riisi/makaroni, jauheliha/kana, vihanneksia (lounaalla oliiviöljyä)

Lounas ja päivällinen mulla on usein raaka-aineiltaan identtisiä, koska vapaapäivinä/viikonloppuisinkin yleensä teen ne samaan aikaan, koska tykkään käydä nimenomaan niiden välissä salilla.

Päivälliset ja lounaat tykkään aina prepata valmiiksi kouluviikoille. En syö kouluruokaa yksinkertaisesti koska haluan päättää itse mitä syön ja vaikka se vähän nirsolta kuulostaa, niin en halua tyytyä jonkun muun esittämiin vaihtoehtoihin joista yksikään ei välttämättä nappaa.
Foodprep lämpimien ruokien osalta viidelle päivälle taisi viedä tänäänkin semmoisen 1,5-2h, mutta nytpä ei tarvi noiden suhteen ennen perjantaita muuta tehdä kun napata jääkaapista ja lämmittää. Preppailun positiivinen vaikutus näkyy myös siinä, että se saa mut ostamaan tuoreita vihanneksia, joka on myös maun kannalta äärettömän hyvä :D

2 valkuaista 1 kananmuna, kalkkunaleikettä, porkkanaa

+

spelttihiutaleita, vähän marjoja, omenaa, pähkinöitä, kurkkua

Ilta/välipalojen suhteen on tosiaan tehty jo vähän muokkailuja, kuvassa vanha ratkaisu. Välipalatkin on  saanut jättää vielä kotiin, koska lounas on tuntunut pitävän tarpeeksi kauan kylläisenä, että yleensä koulun loppuessa siinä kahteen mennessä ei salille lähtiessä vielä ole nälkä yllättänyt. Simppeleitä ruokia, hyviä sellaisia, olo on tuntunut virkeältä ja sopivan kevyeltä. Maitotuotteet on siis jääneet puolihuomaamatta pois, mutta mitään suurta negatiivista argumenttia asiasta mulla ei kuitenkaan ole antaa.
Mä päätän nyt tän reilun kolmen tunnin pöydän ääressä opiskelujuttujen ja tän kanssa vierähtäneen hetken, väsään illan viimeisen safkan, katon Netflixistä vielä jakson O.C:tä ja pyrin nukkumaan hyvät unet seuraavan viikon alle :)

what I got for Xmas

Feels rn... Ohh well. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Mun kroppa on semiherkkä reagoimaan stressiin, joten ei ihmekkään, että se se lykkäsi ilman sen suurempaa erikoista vilustumistapahtumaa pienen flunssan päälle vikojen tenttien mukana. Onneksi mulla ei ole tapana sairastella kovin rankasti ja pitkäaikaisesti, mutta sanotaanko että synttäreitä olisi ehkä ollut parempi viettää aivastelematta, ja täälläkin olisi ehkä arvostettu enemmän täysikuntoista työvoimaa joulun alla vuoden kiireisimpinä sesonkipäivinä. No mutta, tulipahan kaavailtu saliloma pidettyä ihan pakolti :D

Kollaasiin tiivistyy noin 80% se mitä oon vapaa-aikanani täälläpäin tehnyt. Oon koko syksyn ikävöinyt ihan tuhottomasti Helsingissä tota omaa karvakorvaa, joten on ihan luksusta päästä nukkumaan sen kainaloon puoleksitoista viikkoa. Otus, jota voi rutistaa niin hyvänä kuin huonona hetkenä, joka on aina niin ilosta suunniltaan kun tuun Iittiin, joka on vaan niin... ❤ So much love.

20v-syndet aka pikkujoulut vietettiin vasemman alakulman lookilla (huomatkaa mätsäävät pilli, huulet ja olkain) tosin villasukat jalassa pienellä porukalla sisätiloissa, mutta kun on oikeet tyypit ympärillä ei muuta tarvikkaan. Oikealla sitä edeltävältä perjantailta se kerta puoleenvuoteen kun hiuksiinkin eksyi kiharaa ja oikeassa yläkulmassa äskeiset tuotokset: dieettisuunnitelmia!
Oon kokoajan kaavaillut, että kevätpuoliskolla mieluusti ajoissa taas vähän kuoritaan ylimääräisiä, hyvä hetkonen sitten totesin että prokkis alkaa klassisesti 1.1, mutta flunssan vetäessä mut sohvalle jo alkuviikosta suklaat kainalossa, totesin että herkuttelu saa luvan loppua joulupäivään. Ongelmana mulle on usein ollut se, että kun diettimoodi pistetään päälle,  niin pian sitä Susanna on vetämässä aamulenkkiä, salitreeniä ja vielä HIITtiä pää hiessä ja jumissa, ja surprise surprise eipä sitä nuppi pitkäön kestä. Siksi ekassa ruokavaliossa ollaan vielä selkeästi kahen tonnin toisella puolen ja otetaan vaan muutama aerobinen mukaan, yritetään nyt startata maltilla.

Tän päivän vikoja herkkuja vielä, mutta pakko sanoa että oon aika superinnoissani päästessäni taas kunnolla keskittymään johonkin tällä saralla. Ja yksinkertaisesti oma olo on nyt sen verran pöhö ja pehmoinen, että ihan mielellään tästä lähdetään taas toiseen suuntaan. Don't get me wrong, ihan onnellinen oon nahoissani nytkin, mutta kun tietää, että mulla on rahkeita tsempata, niin nälkä näkemään mitä saan aikaan on aika kova. Huomenaamulla siis pitkästä aikaa nappaan ton nelijalkaisen mukaan ja starttaan päivän aamulenkillä!

peruskuulumisia

Perus "sori on ollu kiireit" -hölinän sijaan siirrytään eteenpäin. Viimeksi parjatuista NOCCO-juomista onkin vähän tullut yleisempi tapa, koska tykkään sen antamasta pienestä virkistyksestä ilman semmosta normaalin kofeiinituotteen tuomaa ADHD-fiilistä, varsinkin kun jotkut oppitunnit vaan välillä tuntuu sitä vaativan köh-juridiikka-köh, ja onhan toi päärynä hyvää. Yritän vaan olla koukuttumatta liikaa...
Uusimmat Questimaut on mun mielestä olleet aika poikkeuksetta hittejä, minttusuklaa sai myös vahvan hyväksynnän astetta mua vaativammalta kaverilta.
Ja mikäs sen parempi combo, kun hyvää ruokaa, ihania ystäviä ja Vain elämää pyörimässä, vaikkakin siitä sain ikuistettua vain snäppikuvan. Kyseisessä sovelluksessa oon alkusyksyn aikana aktivoitunut aika reilusti ahkerasti snäppäävien seurassa, joten sieltä mut löytää tunnuksella sysannna, varoituksen sanana vaan se, että sekaan mahtuu myös niitä illanviettojuttuja :D

Tiistaina käytiin ruokaviikkojen ja frendin synttäreiden kunniaksi syömässä rauttiksen lähistöllä olevassa Woolshedissa, ja täytyy sanoa että kyllä maistui. Reunassa vielä jokunen viikko sitten nautitusta kotitekoisesta brunssista kuva, kun ei tässä näköjään vielä ole tarpeeksi ruokafotoja...
Pakko sanoa, että tällä viikolla meininki on ollut vähän vahvemmin ulkona käymiseen kuin treeniin painottuva, mutta. En edelleenkään ota stressiä siitä, että mulla on ollut ihan huippuhauskoja iltoja. Salikertoja tällä viikolla plakkarissa vasta 2, ja vähän arvon tuleeko tänään kolmas vai jääkö se kahteen. Sekä sunnuntaina että maanantaina kulki äärettömän huonosti, ja yleisolokin oli astetta uneliaampi, joten kevyempi viikkoon varmaan ihan paikallaan tähän väliin, vaikkei lepo nyt ehkä sattuneista syistä olekkaan ollut ihan optimaalista. Selkeästi kyllä hermostolle ainakin tehnyt hyvää, kun viime viikkoina lihoja on ollut vähän haastavaa saada kipeäksi vaikka on kuinka ollut antavinaan kaikkensa, kun taas eilisen huonolta treeniltä tuntuneen neljän jalkaliikkeen peruspuntin jälkeen oli tänä aamuna astetta kivuliaampaa päästä ylös sängystä.

Maanantainen ripsihuolto jätti kyllä sen fiiliksen, että oon löytänyt itelleni hyvän vakiopaikan. Laitettiin uudessa paikassa milli lisää pituutta, mutta eniten olin vakuuttunut siitä, että tuuheutta on ehkä kolmannes enemmän kuin edellisissä. Niinkin hyvin, että keskiviikkoisiin LimeksenApproihin tuntui aluksi vähän hassulta tehdä normaalia uloslähtömeikkiä, kun ripsut olikin niin näyttävät. Näissä on ainoastaan se miinuspuoli, että oon suhteellisen vakuuttunut siitä, etten ehkä enää pärjäisi ilman.

Nyt ryhdistäydyn ja kaivan koulumatskut esille tulevaa tenttiviikkoa (pelolla) ajatellen, käyn varmaan vähän kokeilemassa sitä olka-ojentaja-vatsa -treeniä, päivän huipennuksena JVG ja Tavastia. Huomenna taas jo aikaisin ylös ja suunta kohti Lahtea, ja yhtä syksyn odotetuimmista asioista: Nordic Fitness Expo!

päivän paras ateria

Yllä oleva ihanuus on jotain, mitä on ainakin tän vuoden puolella syöty aikalailla ainakin 90% päivistä. Pitkälle kesään saakka aamuisin, mutta puuron tehdessä comebackin, se siirtyi illalle. Raejuusto-vihannes-munakas.
Mun kokkailulle tosiaan on tyypillistä se, että samalla pitäisi saada hääräiltyä muuta, ja siihen tää on aika totaalisen näppärä. Useimmin tiskailen päivän tiskit siinä vieressä samalla, kun aina välillä kääntelen lättysiäni. Molemmat tulee tehtyä sutjakasti, niin näppärää!

3 valkuaista + 1 kokonainen kananmuna

~150g herne-maissi-paprikaa

80-130g raejuustoa

paistamiseen oliiviöljyä

(pinnalle silputtua tuoretta rosmariinia)

Jotakuinkin tuolla reseptillä tulee päivittäin tehtyä, oma pikkutipsi on laittaa ensimmäisiin vain pieni osa raejuustosta, ja vikoihin sitten kunnolla. Tulee rapsakan juustoisia, ja rosmariini toimii tässä(kin) mainiosti. En kyllästy varmaan ikinä!

Tuotteista saattaa tunnistaa, että muutin siinäkin mielessä huippuun paikkaan, että lähikauppana löytyy Lidl, jokaisen opiskelijan paras ystävä :D

last days of summerholidays

Kävelin eilen Ruoholahteen vähän maisemareittiä, kun ei ollut kiirus - tarviiko erikseen selittää miksi. Oon pyrkinyt nauttimaan näistä aurinkoisista ja lämpösistä vapaapäivistä nimenomaan heittämällä arskat silmille ja kävelemällä paikasta toiseen, rento käppäily tekee kevyellä viikolla hyvää monella tasolla, ja mikäpä näissä kesämaisemissa onkaan kävellessä.

Heitin frendillekkin, että millonhan pääsis hakemaan seuraavalle Masterchef -kaudelle, nää mun heitetään-kaikki-sekasin-kiehumaan-pannulle -safkat on kyllä aina omaa luokkaansa. Mutta kylläpä niillä nälkä lähtee :D

TöölöGymin kävin tänään tsekkailemassa, ja itse salina tykkäsin kyllä hyvin paljon. Sitä sai ekaksi koko treenin pälyillä ympärilleen että mitä kaikkea löytyy, laitevalikoima on tosi laaja, mutta kyllä muuten löytyy myös vapaita painoja reilusti.
Itse "treeni" meni kyllä lähinnä sisäsesti kiukutellen - edelleenkin koska kevyt viikko, oli pakko tehdä tosi kevyellä otteella ja eihän siinä ollut mitään hauskaa. Tein vähän koko kroppaa, ja löytypä jopa sellanen vaakaprässi, jossa tällanenkin kääpiö saa hyvän tuntuman takajalkoihin. Loppuun 10min löntystely kehutulla stairmasterilla, keskittyen ettei syke nouse ainakaan 150 yläpuolelle. Jalkatreenin kruunuksi se laite on varmaan aikalailla täydellinen.

Nyt nappaan olennaisimmat tavarat ja menen hetkeksi vielä rannalle istuskelemaan ja kävelemään, niin outoa ajatella, että huomenna pitäisi palata taas niin pitkältä tuntuvan ajan jälkeen täyspäiväisesti koulun penkille - mut toisaalta vaan hyvällä tavalla  :)

breakfast in sunshine

Aamuaurinko paistaa suoraan mun korkeista ikkunoista sisään, ja musta on ihanaa herätä valoisaan asuntoon. Silloin ei edes sunnuntaiaamu kello seitsemän tunnu raskaalta, vaan auringonsäteet oikein kutsuu ikkunalaudan ääreen syömään aamupuuroa. Ja ei, edes Lauttasaari ei ole onnistunut tekemään musta aamuihmistä, mutta tiistaina starttaavaa koulua ajatellen teen parhaani unirytmin puolesta.

Eka yö uudessa kodissa siis takana. Eilisilta meni vaan rennosti ulkona kävellessä pitkän muuttopäivän jälkeen, pari kertaa rantaan pysähtyen vaan ihailemaan maisemia ja miettimään elämää. Lauttasaaren hiekkarantahan on tästä ihan kivenheiton päässä, ulko-ovelta lähtiessä oot biitsillä noin viidessä minuutissa. Sieltäkin lähtee ihan rannanviertä myötäilevä lenkkipolku, joka tulee varmasti hyvin tutuksi. Oon kulkenut yhtenä sydänsilmäemojina ympäriinsä. Niin paljon onnellisuutta.

Aamupuurokin sai vähän uutta twistiä tänään. Useampi viikko sitten takaisin sen pariin päädyttyäni se on lähinnä kulkenut ääntä kohti kahdella valkuaisella, pellavansiemenrouheella ja maitorahkalla höystettynä. Tänään korvasin rahkan vaniljaheralla, ja ainakin maltillisella märällä teki siitä aika mainion. Iso keko kuluneella viikolla poimittuja mustikoita kuuluu toki mukaan. Noilla eväillä on hyvä lähteä käppäilemään keskustaan päin ja tekemään vielä muutamia kämppä- ja kouluhankintoja :)