Näytetään tekstit, joissa on tunniste dieetti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dieetti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

dietweek nro - who cares?

Olipa kerran opiskelijaristeily marraskuun alkupuolella. Tosiaan, sen jälkeen iski nimenomaan fyysisesti normaalia raskaampi fiilis päin kasvoja, ja tuli semmonen tunne, että nyt kaipaa vähän kevyempään suuntaan. Siitähän se alkoi.
En tiedä johtuuko se siitä, että keventelypäätös tehtiin nimenomaan lähinnä fyysisen fiiliksen takia, vai siitä, että tapahtuma- ja tunnerikas 2016 muokkas mua ihmisenä aikalailla, taas yhden vuoden eteenpäin olemisesta syömisasioiden kanssa, vaiko todennäköisesti kaikista edellä mainituista, mutta oon pohtinut ja analysoinut niin fyysisiä kuin psyykkisiä kroppajuttuja nyt todella paljon. Oon esimerkiksi hyvin vahvasti kokenut sen faktan, että fitnesslajeissa kisaaminen tuskin tulee koskaan olemaan mun juttu. Sinällään iso asia, koska siitä lähtien, kun kun mun salitreenailu otti ensiaskeleitaan ja aloin kiinnostumaan ja seuraamaan näitä lajeja, oon ollut hyvin vahvasti sitä mieltä, että ainakin sitten joskus. Nyt musta tuntuu, että sitä ajankohtaa ei oo tulossa. En koe sille tarvetta, Tähän liittyviä ajatuksia saatan toiste avata enemmän, koska niitä on paljon. Jatkossakaan fitnesslajeja en missään nimessä tuomitse, päinvastoin, enköhän mä Fitnessclassicin sunnuntaissa oo taas tiukasti katsomossa tapittamassa.
Kyllä, edelleen ollaan miinuksilla. Kyllä, niin tullaan olemaan ajan x verran vielä jatkossakin. Viikkojen edetessä oon yksinkertaisesti muunmuassa kokenut vahvasti sen, että tällä hetkellä en missään nimessä olisi sellaiseen henkiseen ja fyysiseen paineeseen valmis, ja sen myöntäminen ei ole mulle mikään ongelma. Mulla on pää tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin ikinä, ja se henkinen terveys on aivan liian kallisarvoinen laitettavaksi pantiksi.
Sen takia musta oli nappipäätös, että nyt ei asetetakkaan mitään aikarajaa - kiristellään niin kauan kun kiristelyfiilis on. Tottakai tuloksen syntyminen tällä saralla vaatii vähän päätä ja päättäväisyyttä, mutta oon päättänyt että silleen hyvällä mielellä kumminkin. Jos tuntuu että otsalohkossa alkaa kiristää liian lujaa, siellä alkaa jyskyttää että nyt vaan kovempaa, paremmin, tiukemmin, niin sitten otetaan happea. Lähden syömään, ulos tai leffaan ystävien kanssa, tai lähden pariksi päiväksi porukoiden jääkaapille landelle. Sen jälkeen kiristelytalkoisiin on taas helpompaa palata niin henkisesti kuin fyysisesti omiin rutiineihin.
Huomaan vältteleväni tietoisesti sanaa dieetti. Ehkä se on mulle itsellenikin helpompaa niin? Kunhan tässä nyt yritetään, ja katotaan mitä tapahtuu. Ei aavistustakaan montako grammaa, kiloa tai senttiä on lähtenyt. Olo on keventynyt - se oli tarkoitus, ja niin hyvä. On sporttisempi, sulavampi olo, joka toimii mulle tällä hetkellä huimasti parempana mittarina, kuin mitkään konkreettiset luvut.
Hurjan toimivana oon myös tällä kertaa kokenut puhelinsovelluksen, jolla saa sumplittua sopivat energiamäärät jokaiselle päivälle, näkee helposti makrot ynnämuut. Ennen en tykännyt tästä tavasta, koska pakkomielteet alkoi helposti puskea, ja koin sen stressaavaksi. Nyt musta on helppoa, koska tiedän syöväni suunnilleen samat energiamäärät (kyllä, kammoan myös käyttää sanaa kalori, koska ilmaisuna kalorien laskennasta tulee liikaa negatiivisia mielleyhtymiä tähän) ja samoja makroja, mutta sisällöltään pystyn syömään vaikka joka päivä erilaisia ruokia. Ruokavalion monipuolisuuden kannalta ei voi olla huono juttu, vaikka tottakai aika paljon samankaltaisia aterioita tulee syötyä päivittäin. Tämä antaa kumminkin liikkumavaraa, joka on nyt tuntunut rennolta ja toimivalta tyyliltä.
Yksi pirun iso onnistumistekijä tälle kiristelyperiodille lähtiessä oli ehdottomasti se, että omissa nahoissaan viihtyi jo ennestään hyvin. Kyllä, nimenomaan se fyysinen oma fiilis oli raskasta, johon halusi muutosta, ei siksi että yhyy oon läski. Tästä syystä myös kärsivällisyys on huomattavasti parempaa luokkaa, koska miksi kiirehtiä jos oikeastaan on hyvä myös näin? Kumminkin, koska en koe tällä hetkellä elämänlaatuni laskeneen, ja tuntuu että draivia vielä riittää, niin miksi ei jatkaisi eteenpäin?

PS kattokaa viimesimmän kuvan värejä. Muuttakaa mun koko vaatekaappi jooko ilmaseksi noihin sävyihin, kiiitoooos.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

ruokapäiväkirja

 spelttihiutaleita, valkuaisia, pellavansiemenrouhetta, marjoja

Jotkut asiat ei vaan muutu, ja aamupuuron olennaisuus jok'ikisessä aamussa on yksi niistä. Vaikka diettiolosuhteissa oon kokenut parhaaksi jakaa puuroannokseni puoliksi päivän ensimmäiseen ja viimeiseen ateriaan nukahtamista helpottamaan, niin aamulla se on muutoin runsaampi. Proteiini valkuaisista, rasvaa pellavansiemenrouheesta ja marjoja mukaan - yllättävän pienellä spelttimäärällä pysyy kylläisenä pitkään.
riisi/makaroni, jauheliha/kana, vihanneksia (lounaalla oliiviöljyä)

Lounas ja päivällinen mulla on usein raaka-aineiltaan identtisiä, koska vapaapäivinä/viikonloppuisinkin yleensä teen ne samaan aikaan, koska tykkään käydä nimenomaan niiden välissä salilla.
Päivälliset ja lounaat tykkään aina prepata valmiiksi kouluviikoille. En syö kouluruokaa yksinkertaisesti koska haluan päättää itse mitä syön ja vaikka se vähän nirsolta kuulostaa, niin en halua tyytyä jonkun muun esittämiin vaihtoehtoihin joista yksikään ei välttämättä nappaa.
Foodprep lämpimien ruokien osalta viidelle päivälle taisi viedä tänäänkin semmoisen 1,5-2h, mutta nytpä ei tarvi noiden suhteen ennen perjantaita muuta tehdä kun napata jääkaapista ja lämmittää. Preppailun positiivinen vaikutus näkyy myös siinä, että se saa mut ostamaan tuoreita vihanneksia, joka on myös maun kannalta äärettömän hyvä :D
2 valkuaista 1 kananmuna, kalkkunaleikettä, porkkanaa
+
spelttihiutaleita, vähän marjoja, omenaa, pähkinöitä, kurkkua

Ilta/välipalojen suhteen on tosiaan tehty jo vähän muokkailuja, kuvassa vanha ratkaisu. Välipalatkin on  saanut jättää vielä kotiin, koska lounas on tuntunut pitävän tarpeeksi kauan kylläisenä, että yleensä koulun loppuessa siinä kahteen mennessä ei salille lähtiessä vielä ole nälkä yllättänyt. Simppeleitä ruokia, hyviä sellaisia, olo on tuntunut virkeältä ja sopivan kevyeltä. Maitotuotteet on siis jääneet puolihuomaamatta pois, mutta mitään suurta negatiivista argumenttia asiasta mulla ei kuitenkaan ole antaa.
Mä päätän nyt tän reilun kolmen tunnin pöydän ääressä opiskelujuttujen ja tän kanssa vierähtäneen hetken, väsään illan viimeisen safkan, katon Netflixistä vielä jakson O.C:tä ja pyrin nukkumaan hyvät unet seuraavan viikon alle :)