kulmien microblading

Kohta jo neljä kuukautta siitä, kun mulle tehtiin nykyään hyvin pinnalla oleva toimenpide - kulmien microblading. Omat kulmathan mulla oli luonnostaan aika tasoa mitättömät ja hyvin vaaleat. "No mikset vaan värjää" tuli kuultua useampaan kertaan, mutta helpommin sanottu kuin tehty jos ei oikeen oo mitä värjätä :D Ennen oli kauhea duuni aina meikatessa saada kulmista hyvät ja symmetriset, ja meikillä tehtynähän ne lähti tosi helposti kävelemään huolimattomista sipaisuista.

meikatut kulmat (ennen)

kulmat nykyään

Microbladingillä saatiin aikaan siis 24/7 meikatuilta ja siisteiltä näyttävät kulmat, jotka on helpottanut omaa arkea ihan superisti. Kulmien meikkaamiseen riittää se, että vähän vahvistat niitä tummemmalla kulmavärillä, mutta aikaa ei siihen suttaannu minuuttia pidempään, kun malli ja muoto on jo valmiina. Microbladingin jälki vaihtelee tosi paljon tekijän mukaan, joten asiaan kannattaa perehtyä, etsiä kuvia tekijöiden entisistä töistä ja vertailla. Hinta pyörii pitkälti 250-350 paikkeilla, joten ainakin itse koin että tollasen rahallisen panostuksen kohdalla haluan harkita tarkkaan.
Omat kulmat onkin otettu paikassa, joka on jo kohta kaksi vuotta palvellut luottoripsimestana: Kampin Blue Lagoon. Aloin harkitsemaan microblandingiä heti sen tullessa heidän valikoimaansa jo viimevuoden loppupuolella, mutta tosiaan kyseessä oli asia, jota halusin kuitenkin harkita kunnolla. Kannattaa ottaa huomioon, että jos tekee päätöksen hankkia kulmat kuosiin, et todennäköisesti saa niitä kulmia päähän heti seuraavalla viikolla, sillä hyvät tekijät on aika pitkälle usein työllistettyjä. Oma aika meni varaamisesta noin puolentoista kuukauden päähän, mutta kannatti odottaa!

Kulmat vaikuttaa yleisilmeeseen kuitenkin niin paljon, että tykkään niiden olevan aika skarpit. Ehdoton vaatimus microbladingin suhteen oli kuitenkin se, että täytyy näyttää suht luonnolliselta. Ei mitään sinertäviä palkkeja, vaan ihan kulmakarvoilta näyttävät. Siinä onnistuttiinkin mun mielestä tosi hyvin, eikä ole kyllä hetkeäkään harmittanut tää hankinta. Ei yhtään.
Mitä itse toimenpiteeseen tulee, niin yleisin kysymys on tietysti se, että sattuuko. Kipuasiat on usein aika yksilöllisiä, mutta itse voin ainakin todeta että voi kyllä, kyllä sattui. Ääriviivathan tehdään puuduttamatta, jotta puuduteaineen vaikutus ei pääse vaikuttamaan kulmien muotoon, ja kulmat tehdään tekemällä pieniä viiltoja ihoon, niin jokainen voi päätellä toimenpiteen miellyttävyyden siinä. Ääriviivojen jälkeen laitetaan puudutetta, joka tekee loppu-urakasta huomattavasti miellyttävämmän. Vahvistuskerralla taisin vähän torkahdellakin pariin kertaan, mutta asian kanssa oli huomattavasti tekemistä myös jäätävillä univeloilla. Yhteen summattuna: voi kyllä se sattuu, mutta ihan kestettävissä ja omassa tilanteessa oli sen arvoista.
Kulmista ei kannata tehdä mitään hätäisiä johtopäätöksiä heti tekemisen jälkeen, koska ne ovat aina silloin tummemmat, ja saattavat punottaa reunoilta joillain enemmän, joillain vähemmän. Vaaleanpunainen Bebanthen on tärkeä juttu tässä operaatiossa, ja mieluummin rasvaa turhankin ahkeraan kuin liian vähän, niin väri säilyy kulmissa paremmin. Yöksi kunnon paksu kerros ja muutama ohut kerros päivän mittaan, niin kulmat pysyy rasvattuina, mutta eivät kuitenkaan näytä liian voidelluilta. 

Jos ei vielä vakuuttanut, niin ehkä seuraava kuva antaa selkeän selityksen sille, miksi halusin omiin kulmiini vähän parempaa väriä ja mallia kun mitä mulle oli luontaisesti suotu...

Kun Blue Lagoonin sometileille ilmestyi se oma ennen-jälkeen kuva jo hetki kulmien laiton jälkeen, en meinannut aluksi tunnistaa itseäni, varsinkaan ennen-kuvasta. Olin jo niin tottunut microbladingillä vahvistettuihin, selkeisiin kulmiin että se kovin onneton lähtötilanne oli jo melkein kokonaan unohtunut. Onhan tässä nyt ihan pikkusen eroa, joten omassa tilanteessani voin ainakin painottaa vahvasti, että kannatti todellakin ottaa! Jatkossakin kun nämä alkaa tästä joskus haalistua, niin todennäköisesti hipsin taas Blue Lagoonin penkkiin vahvistusta varten. Kyllä kannatti.

ootko sä edes aito?

Bongasin omien kulmieni microbladingin Blue Lagoonin instafeedissä (@bluelagoonbeauty) ja se sai mut jostain syystä miettimään vahvasti nykypäivän aitouden ja feikkiyden käsityksiä. Mä itse tiedän, että on ihmisiä jotka on ainakin joskus tunteneet mut, ja nykyään kokee että oon muuttunut jotenkin ihmisenä epäaidompaan suuntaan viimevuosina. Voin myös rehellisesti sanoa ilman pienintäkään kiukun tai katkeruuden painoarvoa tässä, että koen ainakin joillain tämän johtuvan ihan omasta myös epävarmuudestaan, mutta ehkä myös vaan siitä että ollaan samoista lähtökohdista lähdetty muuttumaan aika eri suuntiin ihmisinä, Sitä tapahtuu hei.

Kyllä, mulla on värjätyt hiukset, ripsienpidennykset, juurikin tänä keväänä tehtynä se kulmien microblading ja yleensä vielä kynsistä löytyy geelimuotoista lisäpituutta, vaikka tällä hetkellä ei harvinaisesti niin ookkaan. Sen lisäksi no joo, kävin viimeksi tänään salilla ihan rehellisesti pumppamassa sitä pakaraa. Mikä feikki ihminen, huhhuh! Mua naurattaa.
En ylipäätään tykkää ihmisten lokeroinnista ulkoisten asioiden perusteella, vaikka voin käsi sydämellä toki myöntää toisinaan tekeväni sitä itse. Nykymaailmassa yksinkertaisesti nyt on vaan mahdollista muokata omaa ulkonäköään halutessaan aika paljon, jos siihen vaan haluaa rahaa ja aikaa käyttää. Kaikki ei halua, jotkut haluaa eri määrin, ja se on mulle täysin okei. Jokaisen ihan oma valinta, jos ne omasta lompakostaan kustantaa. Ja vaikka ei kustannakkaan, niin sopii mulle kunhan ei tuota kellekkään vaikeuksia.

Mä voin itse kertoa rehellisesti että musta on itsestäni tuntunut taas paljon enemmän multa kun värjäsin hiukset takaisin kuparisiksi. Pinkkiblondeilla leikkiminen oli oman aikansa hauskaa, ja vähän leikittelin jo blondiksi jäämisen ajatuksella, mutta onneksi värjäsin. Tää väri vaan tuntuu omalta.
Ja mitä tulee näihin ripsiin, kulmiin ja kynsiin, niin kaksi edellä mainittua toki ulkonäkötekijöiden lisäksi myös helpottaa arkea kummasti. Ei ole ongelma huidella kaupungilla ilman meikkiä - ei tosin ollut ilman näitäkään. Viimekesänä halusin kokeilla ihan oman fiilikseni testaamiseksi kuukauden-pari olemista ilman ripsiä, halusin nähdä vaikuttaako se mun itsetuntoon. Höpöhöpö, sama hymy huulilta löytyy ilman pidennyksiäkin. Itkeminen oli kyllä jo ihan fyysisesti ilman niitä helpompaa kun ne kyyneleet ei tartu ripsiin yhtä paljon ja klimppaa niitä yhteen, ihan näin jonkunlaista analyysiä heittääkseni. Harkitsin vahvasti myös nyt että josko kesä mentäisiin ilman, mutta ehkä mä vaan vähän pidennän huoltoväliä ja pidän nää kumminkin. Tämä päätös myös vahvasti siitä syystä, että on aivan painajaismainen ajatus että kun syksyllä kuitenkin taas hinkuisin räpsyjä laittamaan, tarkottaisi uusien ripsien pistäminen sitä 2,5h paikallaan makaamista. Eeih. Mahdollismman meikitön mutta hei tosiaan silti niin epäaito kesä - täältä tullaan!

Epäaitous tulee mun mielestä lähes aina nimenomaan luonteesta, niistä sisäisistä jutuista ennemmin kuin ulkoisista. Ihminen voi olla ihan pirun epäaito, vaikkei sillä olisi hipaisuakaan meikkiä naamassa, ja vaikka vaatteet olisi tehty mistä kierrätysmatskuista. Jos sä lähdet hyökkäämään, että oot epäaito kun sussa on tota, noi ja tolleenkin noi, mutta et osaa sanallakaan sanoa esimerkiksi mistä asioista pidän, mitä teen vapaa-ajallani ja mistä oon kotosin, et todennäkösesti osaa kovin syväluotaavaa analyysia ollenkaan antaa musta ihmisenä. Meidän omat epävarmuudet, kateellisuus, negatiivisuus, liika yrittäminen ja suuri miellyttämisenhalu on usein niitä asioita, jotka puskee epäaitoutta pintaan. Sanotaan että olkaa sellaisia kun ootte, mutta ei hei kuitenkaan noin kun et oo niinku minä oon. Se musta on nykymaailmassa nimenomaan hassuinta.

Tää luonnollisuudesta ja aitoudesta vänkäys menee mun mielestä vähän kategoriaan get a life peeps. En näe kovin järkeviä syitä siihen, miksi pitää kuluttaa sitä omaa energiaa ja aikaansa kyseisen asian vatvomiseen ja pohtimiseen. Sen lisäksi, että nautin punata huulia mä myös nautin ihan suunnattomasti niistä hetkistä, kun landella pyörin isän ylisuurissa kumppareissa hiukset takussa pihalla, kasvimaalla ja metsässä. Näitä hetkiä tulee ehkä harvemmin jaettua minnekkään, mutta ei kyse ole siitä ettenkö voisi tai etteikö ne myöskin olisi olennainen osa mua. Ei jokaista elämän kivaa juttua tarvi eikä oikeen edes kannata tallettaa ja julkistaa somessa, ei se tee musta yhtään sen vähempää mua.

Mä edelleen pysyttäydyn siinä asenteessa, että jos mua ei kunnolla tunne, saa olla mitä mieltä vaan haluaa, mutta turha huudella muille, jos ei edes yritä ottaa selvää. Mulle on olennaista se, että mun lähipiiri arvostaa mua sellaisena ihmisenä kuin mä olen - ja jos ei arvosta, niin voidaan lähteä vahvasti miettimään, että kannattaako sellaisen tyypin sitten kuulua siihen lähipiiriin. Voidaanko taas keskustella hetki asiasta ihmisten välinen arvostus? Okei, ei ehkä taas sitä saarnaa tähän väliin, mutta you got the point.
Mut hei. Jos joku on sitä mieltä että epäaitous kukoistaa jo tällä levelillä, niin otan mielelläni teidänkin vaatimattomat kosmetiikkavarastoja omaan haltuuni. Kiitti!

refresh

Sitä taidetaan sanoa, että "when a woman changes her hair, she's about to change her life". Suuntasin eilen aamusalin jälkeen Nook Fiveen Punavuoreen vähän sekavin fiiliksin. Toisaalta, olin jo useamman kuukauden suunnitellut ja haaveillut vähän muuttaa pään väriä. Toisaalta, tuntuu että kupariset hiukset on jo melkein olennainen osa identiteettiä. Niissä oli sitä jotain, särmää. Ylipäätään, tuntuisi superisti vieraalta ajatukselta enää palata mihinkään perusblondiin tai bruneen. Ei sillä, että mulla olisi mitään näitä värejä vastaan, vaan nimenomaan etten usko että kykenisin kokemaan niitä itselleni luonteviksi.

Tosiaan, istahdin kampaamotuoliin neljäksi tunniksi, ja lopputulos oli juurikin kuvittelemani strawberry blonde. Projektin ensimmäinen osahan suoritettiin vuoden ensimmäisinä päivinä, mutta vuosien kotivärjäilyn takia tehtiin vain muutama vaalennuspesu ja tyven värjäys silloin, jotta saatiin hiusta aukeamaan, ja oltiin tottakai kampaajan kanssa yhtä mieltä siitä, että edetään hiusten kuntoa silmällä pitäen, eikä vain mahdollisimman nopeasti suunnilleen oikeaan lopputulokseen. Oltiin nytkin molemmat tosi tyytyväisiä siihen faktaan, että varsinkin Olaplexin avulla oma hius ei paljon ollenkaan tuntunut kärsivän, vaikka vaalennettiin kumminkin aika reippaasti.
Tyveen tällä kertaa vähän savuisempaa sävyä, ja ylipäätään sävy kylmeni huolella, mikä on ehkä nimenomaan se, mihin on ollut eniten totuttelemista.

Yksi huippupuoli vaaleammassa ja hippasen neutraalimmassa sävyssä on se, että uusi väri antaa uusia mahdollisuuksia meikkaamisen puolella. Kupari oli jo itsessään sen verran vahva väri, että vaikkakin se toimi myös kirkkaampien punien kanssa ihan hyvin, tuli helposti vähän meikkipelle fiilis jos meikkasi muutenkin enemmän. En ole itse oikein väriloisto tai kuvioihminen vaan nimenomaan ennemmin hillittyyn värien käyttöön painottuva (treenvaatteet on sitten asia erikseen) joten tää tasapainottaa sitäkin puolta. Oon tän päivän aikana kokeillut uuden värin kanssa jo kahta vahvempaa huulimeikkiä, ja koen tämän toimivan siinäkin mielessä entistä paremmin.

Kampaajan kanssa todettiin myös se pluspuoli tämäntyyppiseen väriratkaisuun, että tätä on itse suhteellisen helppo sävytellä siihen suuntaan miltä itsestä juuri sillä hetkellä tuntuu. Ostin tänään pinkin colormaskin, joten voin nyt itsekin sävyttää kevyesti vään pinkimpään jos siltä tuntuu, tai lämpöisempään pienellä kuparisella vivahteella.
Shokeerasin frendejä pienesti oljenkeltaisella välimuodolla, varsinkin kun vasta lauantaina varatusta kampaamoajasta en ollut ehtinyt kovin monelle sanoa, mutta onneksi lopputuloksen suhteen on palaute ollut suhteellisen positiivista. Vähän yllättynyttä kyllä, koska moni tietää mun rakkauden edellistäkin hiusväriä kohtaan. Muutaman osasin odottaakin pettyvän kuparin aikakauden päättymisestä, mutta hei, itelleen näitä valintoja tehdään, ja mä oon ollut kyllä tyytyväinen.

viikon parhaat

Rauhalliset aamut! Hiihtolomaviikolla on kyllä saanut paneutua koulujuttuihin aika vahvasti, mutta omaa nukkumista ja päivärytmiä auttaa se, ettei yhtenäkään aamuna ole tarvinut kiirehtiä tunneille. Parhaita aamuja on juurikin tämmöset rennot: laittelet rauhassa aamupalaa, istut koneen äärelle syömään sitä katsoen jotain sarjaa/selaillen blogeja ja siemailet siinä ihan kaikessa rauhassa aamuteetä. Tässäkin asiassa perjantaiaamu ylitti muut koska no - banaanipannarit.

Itsensä ylittäminen treeneissä. Analysoin vahvasti kokoajan omaa jaksamistani, ja usein esimerkiksi loppuaerobisille asetan löyhemmät tavoitteet, kuin mitä oikeasti siinä sitten tuleekaan suihkittua. Se fiilis että nonniin, tänäänkin mentiin eikä meinattu on vaan jotain aika parasta,

Tuplaantuntut teekokoelma, kiitos vanhempien Tallinnanreissun. Vaikka oonkin vihreän teen suhteen aika suurkuluttaja, niin näillä varastoilla selviän varmaan pitkälle syksyyn. Tämmönen tuliainen on mun suhteen aina hyvin toimiva!

Raakakkupalanen hyvän treenin päälle Pauliginkulmalla hyvien ystävien kera. Saanko ylistää hetken tota Orgazmo-nimisen kakun palaa? Niin täyteläisen suklainen raikkaalla appelsiinilla, superhyvä yhdistelmä. Täynnä terveellisiä rasvoja ja superfoodeja olevat raakakut on hyvin valmistettuina mulle ihan superherkkuja, varsinkin koska ne ei rasita omatuntoa ollenkaan. Niissä on myös se mainio puoli, että vaikka palanen on vaikka kuinka maistuva, se riittää täysin tyydyttämään makeanhimon, eikä tule fyysisesti ilkeää fiilistä kuin helposti sokerisista ja kovan rasvan herkuista tulee. Ehdottomasti mun nykyinen lempparikahvila!

Vihdoin ajat varattuna kampaajalle, ja pitkän harkinnan jälkeen myös kulmien microbladingiin. Tällä viikolla varsinkin oon kauhistellut tätä oman hiustyven väritystä, joten superhienoa että pääsen kampaamotuoliin istumaan jo huomenna. Microbladingiä oon harkinnut vähintäänkin siitä saakka kun luottoripsimestassani Blue Lagoonissa alettiin niitä viimevuoden loppupuolella tehdä, mutta koska kyseessä kuitenkin on muutaman sadan euron panostus, halusin toki harkita kunnolla. Nyt päädyin siihen tulokseen, että tervetuloa mahdollisimman meikitön kesä, ja hoidetaan ne kulmatkin freesiin kuosiin sitten huhtikuun alussa.

Perjantainen hieronta yläselälle, hartiaseudulle, olkapäille ja niskoille. Vaikka meinasin unohtaa kokonaan varaamani ajan ja sen vuoksi jouduin vähän vääntelemään päivän aikatauluja uuteen uskoon, niin voi miten teki taas hyvää. Lavat liikkuu taas kunnolla, ja tänpäiväinen olkapäätreeni varmasti uppoaa taas hyvin. Ylipäätään se, että oon löytänyt suunnilleen kulman takaa omasta salistani myös luottohierojan on superhyvä asia, koska on aivan eri fiilis varatakkin aikoja kun joku tuntee sun kroppaa jo entuudestaan, ja voit itse luottaa hieronnan laatuun.

Pitänyt pääni ja saanut turhat haamut hätistettyä takaisin koloihin. Avaan tätä asiaa tasan sen verran, että joskus asioita ei vaan voi oman onnelisuutensa kannalta ajatella tunteella, vaan pitää pohtia realistisesti sitä, mikä pidemmän päälle on sulle itsellesi parhaaksi.

Kehut kyykkytekniikasta edellisessä jalkareenissä. Eräs mukava vanhempi herrasmies tulee usein höpöttelemään treenien ohessa, ja viimeksi jutusteltiin nimenomaan kyykyn kulkemisesta, ja miten oon itse saanut sen kulkemaan niin nätisti. Oma vinkki tähän on yksinkertaisesti se, että: kyykkää, kyykkää ja vielä vähän kyykkää. Tekemällä oppii, mutta toki lisäinformaation ja vinkkien hankkiminen ja etsiminen asiaan voi jeesiä niitä omiakin ahaa-elämyksiä. Eihän se kyllä helppoa ookkaan, mutta se just tekee siitä niin mieluisaa, eikö?

Nyt voisi pistää treenikamat kuosiin ja suunnata salille, niin kerkeän vielä illalla hyvin keskittyä raapustelemaan pari sivua Costa Rican business-kulttuurista. Taitaa tulla pieni alkulämppä kävellen Ruoholahteen, koska matkakortin aika taitaa tänään olla jo finaalissa ja perussuomalaisena hoidan toki lataamiseni mieluummin automaatissa kuin ärrällä heh. Mutta siinähän ainakin heräilee ja kerää fokusta treeniin juuri sopivasti!

I love me 2016 & hallowenkynnet

I love me-kuluu alekirjoittaneelle ehkä ehdottomaksi suosikiksi kotimaisista messuista puhuttaessa. Kolmatta vuotta kävin, ja taas katosi 4h ihan kevyesti paikkojen kiertelyyn, olisi voinut mennä vielä tunti tai kaksi enemmänkin, jos ei toisen seuralaisista olisi täytynyt kiirehtiä duuniin, ja omatkin ostokset alkoi painaa jo ihan tarpeeksi (ja lompakko köyhtyä..) Isoiso suositus, löytyy varmasti jokaiselle ainakin naissukupuolen edustajalle jotakin!

Omassa saalissa oon tyytyväinen siihen, ettei oikeen mitään "no pitäsköhän, no tarvinkohan" -jutuja tullut hankittuja, vaan kaikki löytää varmasti paikkansa mun käytöstä. Tärkein ja odotetuin ostos liittyi kynsipuolella, kun koska oon joutunut kuukauden olemaan omilla nysäkynsillä. Celsiusta lähti mukaan messutarjouksen mukanen kuusi kappaletta (joista yksi siis ehti jo parempiin suihin ennen kuvanottohetkeä) lempparimakuja. Tää mun "mä nyt vähennän NOCCO:ja ja Celsiuksia" näyttää tepsivän tosi hyvin, kun NFE:stä raahasin koko lavan NOCCO:a, nyt noi ja kahden viikon päästä Kaljaasin viedessä länsinaapuriin, tullaan varmaankin nappaamaan mukaan ihan muutama siellä myytävistä NOCCO-mauista. Mutta, ei ne nyt ainakaan ole olleet päivittäisessä käytössä, kyllähän noi säilyy, ja halvemmaksi tulee tämmösillä kamppiksilla hankkia, kun ostaa normaalisti kaupasta yksitellen.
Syksy on saanut mut taas teeaddiktiksi, ja siksi tartuin toki vitosella 3klp Forsmanin tarjoukseen mielelläni. Pikkuvinkkinä, että tuo kyseisen merkin Paratiisi-tee nousee ehkä omalla listallani (joka on hyvin pitkä ja asiantunteva) all time kakkoseksi vihreän teen suosikeissa, vaikkei Kusmi:n jasmiiniteelle yksinkertaisesti löydy voittanutta.
Livboxista saatu näytekoko kyseisestä hiuskiinteestä alkaa vähän vedellä viimeisiään, joten sitä tuli luonnollisesti hankittua lisää. Leaderin pisteellä oli vitamiineja yms. hyvillä alennuksilla, ja sieltä tuli toinen erittäin tärkeä ostos hankittua, sillä omegat mulla on ollut loppuneena jo aivan liian pitkään, ja nyt viimein sain hankittua lisää. CLA+ :t jää varmaan kaappiin venailemaan kevätpuolta.
Heräteostoksiin menee ehkä Organic shopin vartalovoide, joka koostumukseltaan ja isolta pakkauskooltaan vaikutti juuri sopivalta mun käyttöön, joten ei varmasti ollut turha hankinta. Tuoksuteltiin pitkä hetki kyseisen merkin kuorinta- ja kosteusvoiteita, ja ihastuttiin ehkä jokainen aikalailla.

Söin messuilla valehtelematta elämäni parhaimman kakkupalasen, nimittäin snickers-raakakakku oli ihan puhdasta taivasta. Ton maun takia voisin vaikka joku nätti päivä mielelläni hilppasta johonkin Helsingin raakakakkukahvilaan, useammasta syystä. Ensinnäkin, superhyvä maku, ja toiseksi, henkisesti paljon helpompi herkku kun mikään normaalikakku. Raakaherkkujen hyvä puoli piilee myös siinä, että vaikka maku on kuinka on point, ei sitä kuitenkaan mitenkään olisi jaksanut tuotakaan palasta enempää nauttia. Voisi melkein itsekkin joskus väsätä jotain, mutta tulee niin äärimmäisen harvoin itse tehtyä mitään banaanipannareita kummempia herkkuja, että ehkä raaka-aineiden kotiin hankkiminen olisi hippasen turhaa, vaikka kyllähän ne säilyykin jonkin aikaa.

Kynsituotteita lähdinkin messuilta varsinaisesti metsästämään, itseltä kun loppui about kuukausi sitten rakennegeeli, ja sen takia pitänyt olla ilman geelejä nyt useampi viikko. Ehkä suurin "how normal people do this" -järkytys oli, kun normaali kynsilakka, varsinkin ilman päällyslakkaa ei tosiaankaan pysykkään viikkotolkulla kynsillä kunnollisena, siis mitä :D
Noiden glittereiden kanssa tuli taas ehkä vähän innostuttua, ne näyttää kynsillä superkivalta mutta se laittaminen & poistaminen on aina oman työnsä takana. Geelin, putkiloglittereiden ja rusettikoristeiden lisäksi ostin EverShineltä myös lisää viiloja ja sivellinsetin, Mereneid Sarilta neljää erikokoista strassia ja kaksi glittersävyä lisää. Toi punanen purkissa oleva glitter vakuutti mut sävyllään ehkä niin vahvasti, että se tulee olemaan seuraavana vuorossa näiden kynsien jälkeen.

Eilen sitten lepopäivän kunniaksi istutin itteni oikeen hyväksi hetkeksi pöydän ääreen ja väsäsin ensiviikonlopun Halloween-teemaisia tupareita ajatellen jo valmiiksi siihen sopivat kynnet. Koristelu ei nyt ehkä muuten ole niin karmaiseva, koska halusin sen kuitenkin sopivan myös muuhun elämään ja omaan tyyliin, mutta ehkä enemmän juttuna tässä onkin se itsellenikin vähän pitkäksi jäänyt terävä stilettomalli, ja luonnossa selkeämmin punertavallla pohjalla. Vaikka eilen meni useampia tunteja vähän sillä fiiliksellä että miten mä näihin taas totun, niin tänään on jo tuntunut aika luontevalta, ja nimenomaan siltä että jotain mikä on puuttunut on saatu takaisin, oonhan mä kuitenkin viimeisestä kolmesta vuodesta mitä oon geelitamineet omistanut, elänyt varmaan selkästi suuremman osan kynsien kanssa kuin ilman niitä.
Rakennegeelistä vielä sen verran, että tää EverShinen yksilö on CesarsSecretsin (ennen käyttämäni) geeliä huomattavasti paksumpaa, jolloin  totutteluun meni hetki, mutta se levittyy sen verran hyvin ja taisaisesti, että melkein laittaisin pisteet kotiinpäin tolle tuotteelle. Helpompaa, kun sitä 3min kovetteluoperaatiota ei tarvitse tehdä viittämiljoonaa kertaa, kuin ohuemman geelin kanssa.

Syysloma alkaa nyt vedellä (valitettavasti) viimeisiään, mutta onneksi arki ei starttaa kovin rankalla koulupäivällä, ja sinne suuntaan tarvitsee liikkua vasta puolille päiville. Nyt rupeen vähän fiilistelemään, että joko aamupalapannarit olis laskeutuneet sen verran, että pääsis pakkailemaan kamat kasaan ja jalkatreenin pariin :)

a mess

confused af, mut hei, semmosta se elämä joskus vaan on. punat huuliin ja eteenpäin!

red lips never lie

red lipstick is an attitude, not a makeup

Vaikka volyymiripsien suomalla onnella en ainakaan viikonloppuisin ja lomilla kauheasti jaksa kulmakynän sipaisua kummempiin meikkaustoimenpiteisiin ryhtyä, välillä on kiva vähän panostaa isommalla kädellä. Kirkkaanpunainen huulipuna on luottotuote, johon turvaudun ihan liian harvoin.
Sen vaikutus on aikalailla verrattavissa korkokenkiin: selkä suoristuu automaattisesti, ja joka askeleella on selvää, että omistajansa kantaa itsensä arvolla. Love it.

"Pikku" pakkanenkaan ei tänään aurinkoisella aamulenkillä haitannut, Larun rantamaisemat on valkoisen lumipeitteen allakin kauniit. Aerobiset tältä viikolta purkissa, tänään ja huomenna vielä salille, ja huomenna pitkästä aikaa kutsuu meal prep. Valmiiden safkojen voimin on hyvä startata toinen lukukausi Haaga-Heliassa!
Aurinkoista päivää tyypit :)