naistenpäivä

En edes tajunnut tänään vietettävän naistenpäivää, ennenkuin aamulla sain asian tiimoilta pari toivotusta, ja somessa aiheelta ei toki ole oikein voinut edes välttyä. Myönnän kuitenkin itse kuuluvani vähän semmoseen "miksei jokainen päivä voisi olla tavallaan naistenpäivä" -koulukuntaan, enkä ehkä ihan täysin ymmärrä, miksi vuodessa pitää olla tietty päivä, jolloin tätä meidän kauniimpaa sukupuolta pitäisi juhlistaa ruusuin ja lahjoin. Jotenkin siitä tulee vain semmoinen ystävänpäivä vol 2 fiilis, joka ei liity omasta mielestäni naiseuden juhlistamiseen kovinkaan olennaisesti. Mutta hei, hemmottelusta ei toki kannata kieltäytyä eikä sitä parjata koskaan...

Maailmasta ei edes löydy tarpeeksi ruusuja, jotta ne riittäisivät osoittamaan puoliksikaan sitä kunnioitusta jota koen oman maailmani ykkösnaista kohtaan: omaa äitiäni. Näin aikuistumisen ja itsenäistymisen vuosina arvostus tuntuu vain päivä päivältä kasvavan. Oon ihan hurjan kiitollinen siitä kaikesta, mitä mulle on kotipuolessa opetettu ja annettu. Oma äitini on aina ollut ihan raudanluja superwoman: yhdessä isäni kanssa rakentaneet ja kehittäneet uuden yrityksen hyvin tiukista ajoista siihen hienosti pyörivään pisteeseen missä se on nyt ja kasvattaneet kolme tytärtä, joille on aina pyritty antamaan mahdollisimmat hyvät avaimet elämässä eteenpäin pääsemiseen. Äiti on välillä vetänyt viikkoja, jopa kuukausia särkylääkkeiden voimilla ja vuosi vuodelta aina järjestänyt, kestänyt ja hoitanut hullummaksi kasvavan joulusesongin. Se nainen tekisi mun puolesta mitä tahansa ja vielä enemmän, ja nykyään kotona vieraillessa ensihetkestä viimeiseen haliin saakka on kokoajan yllä lämmin ja super tervetullut fiilis. Oon kiitollinen siitä, että musta on kasvatettu tällainen nainen, kuin olen. 

Mä oon toisinaan ihan superisti itseäni, ajatuksiani ja elämääni ylianalysoiva tapaus, ihan näin naiseksikin. Tunneihmisenäkään en kuitenkaan osaa koskaan vain let loose ja elää sen mukaan, vaan välillä järki ja sen tuoma liiallinenkin realismi on ehkä asia, jota haluan jatkossa kehittää. Ei elämää voi elää pelkissä järjen turvaverkoissa, sivuuttaen kaiken mistä voisi tulla harmia. Jotta kehitytään eteenpäin, tarvitaan myös niitä haasteita, ja niiden läpikäymistä. Edelleen kyllä aion pitää kiinni siitä, että tyhmä ei saa olla, ja jos tilanne on playing with fire, pitää aina pitää ainakin silmät auki. 

Naisena, erityisesti nuorena sellaisena ei todellakaan ole helppoa nykymaailmassa. Paineita, oletuksia, odotuksia, kirjoittamattomia sääntöjä ja tiettyyn malliin purkittamista tulee suunnasta jos toisesta pilvin pimein. Tästä syystä arvostus sitä kohtaan, että osaa olla aidosti sitä mitä on ja nauttia siitä, on ainakin omalla kohdallani suuri. Ja vaikka jonkun toisen käsitys näistä asioista eroaa sun omista, niin tajutaan ja tiedostetaan että niin voi olla, eikä aleta sättimään turhaan toisia. Annetaan vaan toistemme olla omanlaisiaan naisia ihan rauhassa.

10 spesiaalifaktaa

1. Skylar Grey on ainoaa oikeaa koulutehtävientekomusiikkia. Mulla on aina kotona musiikkia soimassa taustalla, mutta jos alan tekemään koulutehtäviä, perussoittolistat vaihtuu aina Skylar Greyhyn. En varsinaisesti edes tiedä miksi; kyseisen mimmin musiikissa on vaan joku oikea taajuus millä mun on helppoa keskittyä. Klassinen musiikki ei ole koskaan iskenyt, ja akustiset soittolistat on helposti liian melankolisia, mutta sitten taas jollain perus top-listoilla soivien JVG:n tai Teflon Brotherssin tahtiin ei jotenkin oikein saa aikaan päteviä koulutekstejä. Kokeilkaa ihmeessä!

2. Poden suht vahvasti road ragea ihmisjoukoissa kävellessä. Huomauttaakseni, etten läheskään aina, mutta jos olen vähänkään kiireessä tai väsynyt, niin voi herranjestas sitä päänsisäisen jupinan määrää. Lisähuomautuksena vielä se että hei, mä olen maalta, joten what did you expect: ei meillä kotipuolessa vaan koskaan ollut tungosta... Ei vaan, kaipa se on niin, että lyhyet jalat on opettaneet ottamaan niitä askelia puolet enemmän kuin pitkäraajaisemmat toverini, ja vihaan maleksimista, joten oma kipitystahti on suhteellisen nopea.

3. Olen aina paljon mieluummin yliajoissa kuin edes tismalleen oikeaan aikaan. Pätee kouluun, tapaamisiin, ripsihuoltoon, mihin vaan. Vihaan myöhästelyä, ja tämän kyllä tunnistan tarttuneen vanhemmilta - oma isäni lähtee usein puolikin tuntia aikaisemmin matkaan kuin oikeasti tarvisi. Oon jo tottunut siihen, että esimerkiksi ripsihuoltoon lähtiessä ehdin hyvin selata läpi esimerkiksi Stadiumin ja BikBokin uutuudet, koska olen Kampissa kumminkin jo 15min etuajassa.

4. Kaikki mulle läheisimmät (snäppi)ystävät on saaneet tottua siihen, että mielelläni kidnappaisin jok'ikisen näkökenttään osuvan karvaturrin. Varsinkin kauppojen ulkopuolelle ostosten ajaksi jätetyistä ressukoista lähtee hyvin usein kuvallista todistusaineistoa eteenpäin. Tää koirakuume ei vaan taida hillittää ikinä.

5. Käytän valaistusta omassa kodissani mahdollisimman vähän. Niitä harvoja asioita joista pidän talvessa ovat pimeät illat, niistä jostain syystä nautin. Tässä on isot ikkunat, ja sälekaihtimia käytän pitkälti vain ainoastaan silloin, jos aurinko osuu meikatessa naamaan. Läppänä olen heittänyt tähän käytökseen myös sen selityksen, etten todellakaan tiedä millä tikapuilla tuun noi kattolamppujen hehkulamput vaihtamaan niiden palaessa joten niitä kannattaa säästellä, mutta voin luvata että kun se hetki koittaa, ei muuten taatusti naurata. nimimerkillä asunnossa jo valmiiksi katonrajassa sijainneen seinäkellon kesä- tai talviaikaan siirtämisen aina eteenpäin jollekkin pidemmälle ihmiselle buukannut

6. Kämppäaiheessa jos jatketaan, niin tajusin vasta noin vuoden verran tässä asunnossa asuttuani, että keittiön korkealla kaapilla on myös yläkaappi. Kyse ei siis ole mistään katonrajassa olevasta käyttökelvottomasta säilytystilasta, vaan mun oman normaalin näkökenttäni yläpuolella olevasta kaapista, jonne kyllä itsekin yllän ihan hyvin kurottelemalla. Mun keittiöhän on kokoluokkaa muutama neliö, joten sitä melkein luulisi että tuonkin olisi havainnut pikkusen aikasemmin...

7. Oon aivan pesusieni veden ja teen juomisen suhteen. Useamman kerran oon yrittänyt laskeskella että kuinka paljon juonkaan yhden päivän aikana, mutta aina jossain välillä 5-15 lasillinen/mukillinen se vaan unohtuu. Villi veikkaukseni lentäisi ehkä johonkin siihen 4-6 litran välille. Omistan ihan jonkin verran parin desin laseja ja mukeja, mutta omassa käytössä ne toimii lähinnä mittakuppeina, sillä eihän noihin mahdu kun pari hörppyä. 5dl teemukit ja reilun puolen litran sheikkerit sen sijaan toimii varsin hyvin mulle.
Tästä syystä aina erityisesti ulkomaille lähdettäessä täytyy olla tarkkana, koska kun jokapuolelta ei olekkaan saatavilla varmasti juomakelpoista vettä, alan nopsaan potemaan pienimuotoista nestehukkaa päänsärkyineen ynnä muuta pikkukivaa.

8. Käyn ruokakaupassa varmaan viitenä päivänä viikossa. Hei mä lupaan, joskus vielä opin käyttämään ostoslistaa! Aina sieltä unohtuu jotain mikä pitää seuraavana päivänä käydä hakemassa, sitten taas huomaan että seuraava juttu loppuu, sitten seuraava jne. Toisaalta myös, koska olen kuitenkin yksin asuva ja suhteellisen pienikokoinen naisihminen, niin koen paremmaksi vaihtoehdoksi ravata päivittäin lähikauppojen iloksi niissä, kuin että lataisin jääkaapin kerran viikossa tupaten täyteen, todetakseni loppuviikosta että jaa, kolmasosa roskiin koska en sitten syönytkään. Plus, että jos ostat kerralla sen 3-10 tavaraa, ei ostoskassikaan paina koskaan liikaa!

9. Tätä asiaa pidän ehkä aika vahvasti isona huonona puolena itsessäni, mutta: en ole koskaan oikein tykännyt lapsista. Heti ensimmäisenä teen selväksi, että mulle yhtään läheisempien ihmisten lapset on eri asia. Vahvimmat traumat asiaan liittyen varmasti syntyi yläaste- & lukiovuosina, kun matkustin jokainen aamu päiväkotilapsien kanssa kouluun. Voitte kuvitella, että yhdistelmänä 4-6h yössä nukkuva teini ja päiväkoti-ikäisten lapsien aamusirkus, johon vielä toisinaan liittyi kurkku suorana pikkusille huutava koulutaksinkuljettaja nosti allekirjoittaneen stressitasot aika tappiinsa joka ikinen aamu. Nykyään nää traumat alkaa jo pikkuhiljaa parantua, ja jopa toisinaan löydän itseni hymyilemästä vastaan tuleville pikkulapsille oikein hyvinä päivinä. Vauvakuume kylläkin edelleen kuulostaa omaan korvaan lähinnä sairaudelta. Mitenkäs se munkaltainen sanonta menikään, I'm looking for a right person who I can raise a dog with...

10. Teininä häpesin pirusti sitä että olin kotoisin maatilalta, mutta nykyään olen asiasta lähinnä ylpeä. Toi häpeäminen naurattaa nykyään siinäkin mielessä, että olihan se kotipaikkakunta nyt kokonaisuudessaankin aikamoinen takapajula. Nykyään pyrin kokemaan sen omaksi vahvuudekseni, että olen kasvanut maalla yritysperheessä, ja koen että mulle on näin annettu oikein mainiot puitteet selvitä eteenpäin hyvin erilaisissa tilanteissa elämässä. Vaikka viihdyn Helsingissä, niin kyllä sitä jo nykyään varsinkin osaa ja voi rehellisesti sanoa, että kyllähän maaseudussakin on paljon asioita, joita kaupungilla ei ole antaa. Viimeksi vanhemmilla käydessä seisoin yöllä hyvän hetken ulkona vain tähtitaivasta tuijotellen - se ei täällä todellakaan loista sillä tavoin. Enkä sano tätä mitenkään negatiivisena asiana muille, tai todeten että pääkaupunkiseudulta kotoisin olemisessa olisi jotain vikaa, mutta yksinkertaisesti koen että ainakin omalla kohdallani ne omat juuret on tuoneet luonteeseen tietynlaista maanläheisyyttä ja realistisuutta, jota en täältä välttämättä olisi itseeni löytänyt.

lately

Oon löytänyt uuden rakkauden. Tai en nyt ehkä ihan rakkauden, mutta ainakin jutun missä on helpohko löytää oikeanlainen flow-tila ja jopa nauttia! Nyt puhutaan siis niinkin uudesta ja huikeesta jutusta kuin crosstrainer. Viimeiset pari viikkoa mun aerobiset on muuttuneet paljolti tasasykkeiseksi askellukseksi siinä, mutta olennaisinta mulle onkin, että saan aerobisetkin tuntumaan mieluisilta tehtäviltä. Intervallityyppisen riipaisin sunnuntain jalkatreenin päälle juoksumatolle, ja huomiselle harkitsen vahvasti aamulenkkiä jos on jälleen yhtä kaunis päivä, mutta crossari on tosiaan ollut kaveri. Ensimmäiset 10 min on usein vähän tahmeita, mutta sitten kun pistetään snäpin mystoryt pyörimään eteen (tässä löydetään kerrankin iloa siitä että seuraan siellä noin miljoonaa frendiä, fitnesstyyppiä tai muuten kiinnostavia ihmisiä) ja aika alkaakin sujumaan aika siivillä.
Ja pakko laittaa perjantaiselfie viereen muistuttamaan etten aina muistuta väritykseltäni hikistä paloautoa.

Aurinko tekee niin ihmeitä. Mun neliöihin suhteutettuna isot ikkunani pääsee oikeuksiinsa juuri tähän aikaan vuodesta, kun aamuaurinko alkaa loistamaan yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Eilen suunitelmana lähteä heittämään lepopäivän kevyttä palauttelukävelyä Larubeachille auringonlaskua ihailemaan, mutta koska halusin hoitaa sen ennen syömistä ja alkoi jo vähän hiipimään nälkä, niin tyydyin vaan normiaurinkoon, tosin näissä maisemissa kävely, varsinkin auringonpaisteessa kyllä virkistää ja piristää silloinkin ihan täysillä.
Hiihtolomalle päätin juuri, ettei mulla oo muita tavotteita kuin saada ainakin joku frendi seuraksi Pauligin kulmalle syömään raakakakkuja. Ette tiedä mistä ootte jääneet paitsi jos ette ole kyseisessä mestassa käyneet, koska wau.

Jos crosstrainer oli uusi rakkaus, niin jo muutamissa jutuissa mainitut smoothiet on sen sijaan vakiinnuttaneet paikkansa mun jokapäiväisistä aterioista: jos ei aamu- niin välipalana. Banaanipannarit jäi viikonloppuna tekemättä, niin asia oli tänä aamuna korjattava - raakaakaojauheen kera, hyvin toimiva lisä!
Ruokavalio tuntuu tällä hetkellä tosi toimivalta ja tukevalta. Nimenomaan niin että syön ruokia jotka maistuu erittäin hyvin, mutta jotka tukee tavoitteita, sekä jaksaa pitää mut käynnissä koko päivän. Nukkuminen on mulle aina se suurin haaste, mutta kun ruokapuoli on kuosissa, ei runsaampien treenien päivinäkään ala fiilis hyytymään täysin iltapuolella.

Alkuvuoden ehkä odotetuimpiin kuului viime perjantain Sannin Tavastian keikka, ja olipahan sen odottamisen arvoinenkin! Heittämällä paras keikka jolla oon itse ollut, mihin tietty voi vaikuttaa sekin, että Sannin musiikilla on vähän omanlaisensa kolo mun sydämessä. Jotkin biisit kolahtaa, koskettaa ja tuo mieleen väkisin tiettyjä muistoja, mutta hyvän frendin rinnalla ei pienet herkistymisetkään haitanneet. Keikan jälkeen lähdettiin vielä pidemmäm kaavan mukaan tanssimaan, ja vaikka lauantaina nukuin sitä väsymystä pois sitten varmaan kolmien päiväunien verran, oli se niin totaalisen worth it ilta.

october snapshots

Koko muu pääkaupunkiseutu intoilee ensilumesta ja mä mieluummin syvennyn tiukemmin peiton alle, vähän miettien että millä saan kaivauduttua täältä illemmmalla salin suuntaan. Lokakuun vaihtuessa marraskuuksi frenditkin rupesi intoilemaan talvesta, joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä, mihin en oikeen itse vielä osaa lähteä mukaan. Tosin siinä mielessä voisin ottaa joulumoodin päälle, että lähipäivinä nappasta kaupasta mukaan maitorahkaa ja luumuhilloa. Paras jouluherkku ikinä, trust me. Päikkäriunet jäi nyt valitttavan lyhkäsiksi, joten aattelin että kirjottelen vähän lokakuun puhelinnäpsyjen kera ja koitan sitten suosiolla uusiksi.

TG:llä on tullut viihdyttyä oikeen hyvin, treenitkin on saaneet ihan uutta puhtia lokakuule bookatuista jopa kolmesta hieronnasta, ja kuluneilla viikoilla vähän muistakin syistä joista voin selittää omana juttunaan. Jokunen viikko sitten kävin halimassa tota omaa pikkupossuprinsessaani, ja eilen totesin kaikkien muiden intoillessa joululauluista ja muista joulunviettotraditioista, että itse odotan ehkä melkein kaikista eniten sitä, että joulun pääsee viettämään kokonaan oman dogin kainalossa.

Syyslomaviikolla käytiin tsekkaamassa tyttöjen kanssa Nainen junassa-leffa, ja vaikka ymmärrän todellakin, että ei uppoa jokaiseen katsojaan, niin itse pidin sitä jotenkin hyvin vaikuttavana. Henkisesti vähän raskas, jopa raaka ajoittain ja loppuratkaisuineen, mutta mun mielestä nimenomaan onnistuu esittämään kiehtovasti sen faktan, miten paljon saatetaankaan vaikuttaa läheistemme elämään ja hyvinvointiin. Ei herkimmille, mutta jos tykkäsi esimerkiksi Black Swanin henkisestä raakuudesta niin ehdottomasti suosittelen!
Pimenevässä syksyssä oon intoutunut punaamaan huulia enemmänkin, erityisesti monien huulilla monessakin mielessä loistanut NYX on rantautunut myös omiin varastoihini useammin kappalein. Oikein hyvä hinta-laatu -suhde, iso suositus tällekkin!

NFE:t käytiin toki naisten suomenmestaruuksien (body & bikini) osalta katsottua ihan katsomossa saakka, aamun vaparifitnekseen ei ihan riittänyt puhti aamuheräämiseen. Tykkään käydä katsomassa Suomen kisoja ihan livenä katsomossa lajien kärkinimien löytymisen lisäksi myös ihan siitä syystä, että ne tuo ihan omanlaatuisensa motivaatiopiikin omaan tekemiseen. Vaikka itse en just tällä hetkellä lavalle hingu, koska tiedän että se vaatisi panostuksen tasoa jota en tällä hetkellä oo valmis antamaan, mutta onhan toi motivoivaa!
Syksyn aamulenkit voi varmaan laskea yhden käden sormin, kouluaamuina varsinkin tässä periodissa ei toivoakaan, ja viikonloppuisinkin yleensä mieluummin pidän rauhallisen aamun kiireettömällä aamiaishetkellä, ja suuntaan siitä suhteellisen ajoissa salille, varsinkin jos on loppupäivästä muuta menoa. Lauttasaaressa parhaiksi lenkkikamuiksi on usen viereisessä venesatamassa tai rantamaisemissa pyörivä joutsenpariskunta, joita on jotenkin aina niin ilo nähdä.

Kynnetön kuukausi stoppasi joitain viikkoja sitten, kun viereisellä lookilla haettiin I Love Me:ltä tarvittavat tavarat siihen. Sunnuntaina kynsien alkuperäinen malli oli hoitanut tehtävänsä (ja aiheuttanut allekirjoittaneelle jo naarmuja niin naamaan kuin käsivarteenkin heh) joten lyhensin näitä pikkuisen ja viilasin vähän eri muotoon, mutta koristeluun tykästyin kumminkin sen verran, etä saavat tässä mallissa palvella ainakin ensiviikkoon saakka.

Viinilaseja on kohoteltu kuluneen kuukauden aikana niin ystävien syntymäpäiväjuhlien, approjen kuin tupareidenkin muodossa, toimien osasyynä siihen, että aamiaispannarit sen sijaan on vähän jääneet. Tulevana sunnuntainakin kun käy kutsu pienelle risteilyreissulle voi vaan miettiä kumpaan suuntaan se sitten kallistuu, mutta tulomatkalla ainakin tulee löytymään laukusta NOCCO:a!

Punertavan hiustyylin ja petokynsien vuoksi viimeviikonlopun Halloween-teemaisilla tupareilla pirulookki oli allekirjoittaneelle aika luonteva valinta. Sarvet ja hiilihanko ei nyt tuossa ole näkösällä, mutta meikkiin ja muuhun asuun olin suht tyytyväinen, siitäkin huolimatta että ennen juhlapäivää olin päättänyt tasan vain huulipunan, johon oon kyllä muutamalla käyttökerralla ehtinyt nyt ihastua aikalailla.

Semmoinen lokakuu, marraskuu näyttää aika koulun ja aikaisten aamuherätysten täyteiseltä. Pitää oikeasti kehitellä keinoja saada toi nukkuminen tukemaan kasin aamuja, tällä viikolla oon suosiolla luottanut päikkäreiden ja iltasalien voimaan, mutta en halua koko loppuvuotta vetää tällä meiningillä...

en keksi otsikkoa.

Kuukauden hiljaiselo nyt lähinnä liittyy siihen, että allekirjoittanut tekniikan ihmelapsi on tällä kertaa saanut lääppärinsä laturin kuolemaan, ja menihän siinä semmonen kolmisen viikkoa ennenkuin sain edes uuden pistettyä tilaukseen. Tästä syystä pääsiäisduuneja maalla tehdessä oon myös samalla saanut hakata tätä porukoiden vanhaa näppistä, jonka kilometrinkorkuiset näppäimet ei oo ehkä ihan maailman paras yhdistelmä geelistilettojen kanssa...

Periodien vaihtuessahan mulla on ollut tämä viikko koulusta kokonaan vapaata, joten tulin tekemään vanhempien avuksi kolme tiukkaa duunipäivää tänne maalle, ja samalla hengailemaan ton nelijalkaisen kanssa. Eilinen vierähti pitkästä aikaa Veturissa, ja isän kanssa hoidettiin vielä tälle viikolle viimeinen duunihomma Kouvolan Reko-ryhmän merkeissä. Nyt heräsin aamulla ajoissa näpyttelemään vielä viimeisen kouluhomman, jotta pääsiäisenä saakin olla ihan totally freeee

Työhyvinvoinnin kurssin ohella päästiin kokeilemaan crosstrainingin lisäksi kuntonyrkkeilyä ja hei, oon mä salillaki käyny! Nyt tosin pisin tauko ilman suurempia sairastamisia varmaan vuosiin. Viimeviikon keskiviikkona yritin duunata jalkatreeniä, mutta tuli yksinkertaisesti seinä vastaan. Mitään sen suurempaa ei käynyt, mutta tietäessäni sen faktan, että nyt on jumpattu vähän liikaa, nukuttu liian vähän ja varsinkin huollettu kroppaa ihan liian vähän, niin nyt on syytä stoppaa vielä hyvän sään aikaan. Iitissä mulla ei ookkaan edes ollut salikorttia mukana, joten on ollut pakko pysyä poissa.
Tänään kyllä vähän meinasin ainakin pyörähtää TG:llä, katsotaan jos sitä osaisi oikeasti toteuttaa jonkinlaisen rauhallisen aloituksen vaikka olkapää-ojentaja-abs -kombolla.

R.I.P ne kymmenet banskut, jotka on menettäneet ainakin osittain henkensä kaikkien tavaroiden keskellä pitkän päivän aikana mun laukussa. Viimeviikolla vihdoin tein yhden elämäni fiksuimmista kahden euron sijoituksista, ja hain Tigeristä banaanikotelon. Nyt elämä taas hymyilee.
NOCCOjen huono puoli on se, että treenilaturina sellaista käytettäessä en oo vain kerran tai kaksi, vaan ihan liian useasti viimekuukausina unohtanut sheikkerin kotiin. Yritä siinä sitten tollasessa parin desin smoothiepullossa tai NOCCOtölkissä sheikkailla jotain palkkareita, not easy.
Mä tästä alan pistämään taas kamoja kasaan, rutistan vielä viimeset hetket tota pikkuporsastani ja puolenpäivän jälkeen taas rakas Laru kutsuu pääsiäisen viettoon :)

red lips never lie

red lipstick is an attitude, not a makeup

Vaikka volyymiripsien suomalla onnella en ainakaan viikonloppuisin ja lomilla kauheasti jaksa kulmakynän sipaisua kummempiin meikkaustoimenpiteisiin ryhtyä, välillä on kiva vähän panostaa isommalla kädellä. Kirkkaanpunainen huulipuna on luottotuote, johon turvaudun ihan liian harvoin.
Sen vaikutus on aikalailla verrattavissa korkokenkiin: selkä suoristuu automaattisesti, ja joka askeleella on selvää, että omistajansa kantaa itsensä arvolla. Love it.

"Pikku" pakkanenkaan ei tänään aurinkoisella aamulenkillä haitannut, Larun rantamaisemat on valkoisen lumipeitteen allakin kauniit. Aerobiset tältä viikolta purkissa, tänään ja huomenna vielä salille, ja huomenna pitkästä aikaa kutsuu meal prep. Valmiiden safkojen voimin on hyvä startata toinen lukukausi Haaga-Heliassa!
Aurinkoista päivää tyypit :)

what I got for Xmas

Feels rn... Ohh well. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Mun kroppa on semiherkkä reagoimaan stressiin, joten ei ihmekkään, että se se lykkäsi ilman sen suurempaa erikoista vilustumistapahtumaa pienen flunssan päälle vikojen tenttien mukana. Onneksi mulla ei ole tapana sairastella kovin rankasti ja pitkäaikaisesti, mutta sanotaanko että synttäreitä olisi ehkä ollut parempi viettää aivastelematta, ja täälläkin olisi ehkä arvostettu enemmän täysikuntoista työvoimaa joulun alla vuoden kiireisimpinä sesonkipäivinä. No mutta, tulipahan kaavailtu saliloma pidettyä ihan pakolti :D

Kollaasiin tiivistyy noin 80% se mitä oon vapaa-aikanani täälläpäin tehnyt. Oon koko syksyn ikävöinyt ihan tuhottomasti Helsingissä tota omaa karvakorvaa, joten on ihan luksusta päästä nukkumaan sen kainaloon puoleksitoista viikkoa. Otus, jota voi rutistaa niin hyvänä kuin huonona hetkenä, joka on aina niin ilosta suunniltaan kun tuun Iittiin, joka on vaan niin... ❤ So much love.

20v-syndet aka pikkujoulut vietettiin vasemman alakulman lookilla (huomatkaa mätsäävät pilli, huulet ja olkain) tosin villasukat jalassa pienellä porukalla sisätiloissa, mutta kun on oikeet tyypit ympärillä ei muuta tarvikkaan. Oikealla sitä edeltävältä perjantailta se kerta puoleenvuoteen kun hiuksiinkin eksyi kiharaa ja oikeassa yläkulmassa äskeiset tuotokset: dieettisuunnitelmia!
Oon kokoajan kaavaillut, että kevätpuoliskolla mieluusti ajoissa taas vähän kuoritaan ylimääräisiä, hyvä hetkonen sitten totesin että prokkis alkaa klassisesti 1.1, mutta flunssan vetäessä mut sohvalle jo alkuviikosta suklaat kainalossa, totesin että herkuttelu saa luvan loppua joulupäivään. Ongelmana mulle on usein ollut se, että kun diettimoodi pistetään päälle,  niin pian sitä Susanna on vetämässä aamulenkkiä, salitreeniä ja vielä HIITtiä pää hiessä ja jumissa, ja surprise surprise eipä sitä nuppi pitkäön kestä. Siksi ekassa ruokavaliossa ollaan vielä selkeästi kahen tonnin toisella puolen ja otetaan vaan muutama aerobinen mukaan, yritetään nyt startata maltilla.

Tän päivän vikoja herkkuja vielä, mutta pakko sanoa että oon aika superinnoissani päästessäni taas kunnolla keskittymään johonkin tällä saralla. Ja yksinkertaisesti oma olo on nyt sen verran pöhö ja pehmoinen, että ihan mielellään tästä lähdetään taas toiseen suuntaan. Don't get me wrong, ihan onnellinen oon nahoissani nytkin, mutta kun tietää, että mulla on rahkeita tsempata, niin nälkä näkemään mitä saan aikaan on aika kova. Huomenaamulla siis pitkästä aikaa nappaan ton nelijalkaisen mukaan ja starttaan päivän aamulenkillä!

ICANIWILL

Black Fridayn alejen ansiosta vihdoin ja viimein hankin ICANIWILL:in treenipökät, ja nappasin samalla ihailemani saman merkin hupparin mukaan. Isona plussana mainittava, että tuotteet oli perjantaina tilattuna jo tiistaina perillä, ja mikä parasta, niitä ei tarvinut lähteä mistään postista kaipailemaan, vaan ihan postiluukusta pistetty perille saakka. Ja on muuten ihan superhyvät, pehmeät ja joustavat päällä, korkeahkolla vyötäröllä vielä. Suosittelen!
Perjantaina kävin tekemässä ehkä yhden tähän asti parhaimmista jalkajumpista ikinä, ja siltä on sen jälkeen kyllä tuntunutkin...

Takareidet makuultaan 4x 8-12

Takakyykky 55kg 5x 7-10

Sumomave 50kg 4x 8-10

Bulgarialainen askelkyykky 3x 8-10 /per jalka

Supersettinä 3x (takareiden koukistus x12 + bulgarialainen askelkyykky ilman painoa x12-15)

Tän setin jälkeen meinasi vähän itkettä se fakta, että sali on Töölössä ja koti Larussa, ja matkalla pakko vielä käydä ruokakaupan kautta. Ja niinhän siinä vielä kävi, että edellinen spora meni juuri nenän edestä ja dösäkin hajosi kesken matkan, ei ihan ollu tuuria mukana sillä matkalla...

 Yllä olevan näkymän takia usein jos tuun iltasella jostain muualta kun salilta tai isosta ruokakaupasta, tykkään jäädä pari pysäkkiä aiemmin ja kävellä rantareittiä kotiin. Varsinkin jos on stressiä, niin toi on erittäin hyvä tapa hetken hengähtää ja ihailla maisemia.

kerran viikossa saatan olla koulussa jopa muilla kun treenivaatteilla, ja ehkä kerran kuussa jopa löytyy punaa huuliinkin :D

 Viimeviikon viikonloppu meni maalla, ja yritysprokkikseen viimeisiä inffoja vanhempien yrityksen leikekirjasta selaillessa tuli vastaan aika monta mulle ennennäkemätöntä artikkelia 90-luvun loppupuoliskolta, joiden kuvissa parivuotiaana näköjään olin malleillut. Toisessa laidassa esimerkki siitä kuinka helppoa on ottaa hyvälaatusta kuvamatskua ADHD-vasikan kanssa. Tossa vaiheessa vielä noikin eläimet on aika söpöjä. Teini-iässä häpesin sitä faktaa, että olin maatilalta, vaikka pikkupaikkakunnalla kasvoinkin. Nyt se tuntuu hölmöltä, ja ainakin mun erikoisiin aivotuksiin ja väärinymmärryksiin on aina selitys - "se on landelta..."

peruskuulumisia

Perus "sori on ollu kiireit" -hölinän sijaan siirrytään eteenpäin. Viimeksi parjatuista NOCCO-juomista onkin vähän tullut yleisempi tapa, koska tykkään sen antamasta pienestä virkistyksestä ilman semmosta normaalin kofeiinituotteen tuomaa ADHD-fiilistä, varsinkin kun jotkut oppitunnit vaan välillä tuntuu sitä vaativan köh-juridiikka-köh, ja onhan toi päärynä hyvää. Yritän vaan olla koukuttumatta liikaa...
Uusimmat Questimaut on mun mielestä olleet aika poikkeuksetta hittejä, minttusuklaa sai myös vahvan hyväksynnän astetta mua vaativammalta kaverilta.
Ja mikäs sen parempi combo, kun hyvää ruokaa, ihania ystäviä ja Vain elämää pyörimässä, vaikkakin siitä sain ikuistettua vain snäppikuvan. Kyseisessä sovelluksessa oon alkusyksyn aikana aktivoitunut aika reilusti ahkerasti snäppäävien seurassa, joten sieltä mut löytää tunnuksella sysannna, varoituksen sanana vaan se, että sekaan mahtuu myös niitä illanviettojuttuja :D

Tiistaina käytiin ruokaviikkojen ja frendin synttäreiden kunniaksi syömässä rauttiksen lähistöllä olevassa Woolshedissa, ja täytyy sanoa että kyllä maistui. Reunassa vielä jokunen viikko sitten nautitusta kotitekoisesta brunssista kuva, kun ei tässä näköjään vielä ole tarpeeksi ruokafotoja...
Pakko sanoa, että tällä viikolla meininki on ollut vähän vahvemmin ulkona käymiseen kuin treeniin painottuva, mutta. En edelleenkään ota stressiä siitä, että mulla on ollut ihan huippuhauskoja iltoja. Salikertoja tällä viikolla plakkarissa vasta 2, ja vähän arvon tuleeko tänään kolmas vai jääkö se kahteen. Sekä sunnuntaina että maanantaina kulki äärettömän huonosti, ja yleisolokin oli astetta uneliaampi, joten kevyempi viikkoon varmaan ihan paikallaan tähän väliin, vaikkei lepo nyt ehkä sattuneista syistä olekkaan ollut ihan optimaalista. Selkeästi kyllä hermostolle ainakin tehnyt hyvää, kun viime viikkoina lihoja on ollut vähän haastavaa saada kipeäksi vaikka on kuinka ollut antavinaan kaikkensa, kun taas eilisen huonolta treeniltä tuntuneen neljän jalkaliikkeen peruspuntin jälkeen oli tänä aamuna astetta kivuliaampaa päästä ylös sängystä.

Maanantainen ripsihuolto jätti kyllä sen fiiliksen, että oon löytänyt itelleni hyvän vakiopaikan. Laitettiin uudessa paikassa milli lisää pituutta, mutta eniten olin vakuuttunut siitä, että tuuheutta on ehkä kolmannes enemmän kuin edellisissä. Niinkin hyvin, että keskiviikkoisiin LimeksenApproihin tuntui aluksi vähän hassulta tehdä normaalia uloslähtömeikkiä, kun ripsut olikin niin näyttävät. Näissä on ainoastaan se miinuspuoli, että oon suhteellisen vakuuttunut siitä, etten ehkä enää pärjäisi ilman.

Nyt ryhdistäydyn ja kaivan koulumatskut esille tulevaa tenttiviikkoa (pelolla) ajatellen, käyn varmaan vähän kokeilemassa sitä olka-ojentaja-vatsa -treeniä, päivän huipennuksena JVG ja Tavastia. Huomenna taas jo aikaisin ylös ja suunta kohti Lahtea, ja yhtä syksyn odotetuimmista asioista: Nordic Fitness Expo!

last days of summerholidays

Kävelin eilen Ruoholahteen vähän maisemareittiä, kun ei ollut kiirus - tarviiko erikseen selittää miksi. Oon pyrkinyt nauttimaan näistä aurinkoisista ja lämpösistä vapaapäivistä nimenomaan heittämällä arskat silmille ja kävelemällä paikasta toiseen, rento käppäily tekee kevyellä viikolla hyvää monella tasolla, ja mikäpä näissä kesämaisemissa onkaan kävellessä.

Heitin frendillekkin, että millonhan pääsis hakemaan seuraavalle Masterchef -kaudelle, nää mun heitetään-kaikki-sekasin-kiehumaan-pannulle -safkat on kyllä aina omaa luokkaansa. Mutta kylläpä niillä nälkä lähtee :D

TöölöGymin kävin tänään tsekkailemassa, ja itse salina tykkäsin kyllä hyvin paljon. Sitä sai ekaksi koko treenin pälyillä ympärilleen että mitä kaikkea löytyy, laitevalikoima on tosi laaja, mutta kyllä muuten löytyy myös vapaita painoja reilusti.
Itse "treeni" meni kyllä lähinnä sisäsesti kiukutellen - edelleenkin koska kevyt viikko, oli pakko tehdä tosi kevyellä otteella ja eihän siinä ollut mitään hauskaa. Tein vähän koko kroppaa, ja löytypä jopa sellanen vaakaprässi, jossa tällanenkin kääpiö saa hyvän tuntuman takajalkoihin. Loppuun 10min löntystely kehutulla stairmasterilla, keskittyen ettei syke nouse ainakaan 150 yläpuolelle. Jalkatreenin kruunuksi se laite on varmaan aikalailla täydellinen.

Nyt nappaan olennaisimmat tavarat ja menen hetkeksi vielä rannalle istuskelemaan ja kävelemään, niin outoa ajatella, että huomenna pitäisi palata taas niin pitkältä tuntuvan ajan jälkeen täyspäiväisesti koulun penkille - mut toisaalta vaan hyvällä tavalla  :)

breakfast in sunshine

Aamuaurinko paistaa suoraan mun korkeista ikkunoista sisään, ja musta on ihanaa herätä valoisaan asuntoon. Silloin ei edes sunnuntaiaamu kello seitsemän tunnu raskaalta, vaan auringonsäteet oikein kutsuu ikkunalaudan ääreen syömään aamupuuroa. Ja ei, edes Lauttasaari ei ole onnistunut tekemään musta aamuihmistä, mutta tiistaina starttaavaa koulua ajatellen teen parhaani unirytmin puolesta.

Eka yö uudessa kodissa siis takana. Eilisilta meni vaan rennosti ulkona kävellessä pitkän muuttopäivän jälkeen, pari kertaa rantaan pysähtyen vaan ihailemaan maisemia ja miettimään elämää. Lauttasaaren hiekkarantahan on tästä ihan kivenheiton päässä, ulko-ovelta lähtiessä oot biitsillä noin viidessä minuutissa. Sieltäkin lähtee ihan rannanviertä myötäilevä lenkkipolku, joka tulee varmasti hyvin tutuksi. Oon kulkenut yhtenä sydänsilmäemojina ympäriinsä. Niin paljon onnellisuutta.

Aamupuurokin sai vähän uutta twistiä tänään. Useampi viikko sitten takaisin sen pariin päädyttyäni se on lähinnä kulkenut ääntä kohti kahdella valkuaisella, pellavansiemenrouheella ja maitorahkalla höystettynä. Tänään korvasin rahkan vaniljaheralla, ja ainakin maltillisella märällä teki siitä aika mainion. Iso keko kuluneella viikolla poimittuja mustikoita kuuluu toki mukaan. Noilla eväillä on hyvä lähteä käppäilemään keskustaan päin ja tekemään vielä muutamia kämppä- ja kouluhankintoja :)