Aamuaurinko paistaa suoraan mun korkeista ikkunoista sisään, ja musta on ihanaa herätä valoisaan asuntoon. Silloin ei edes sunnuntaiaamu kello seitsemän tunnu raskaalta, vaan auringonsäteet oikein kutsuu ikkunalaudan ääreen syömään aamupuuroa. Ja ei, edes Lauttasaari ei ole onnistunut tekemään musta aamuihmistä, mutta tiistaina starttaavaa koulua ajatellen teen parhaani unirytmin puolesta.
Eka yö uudessa kodissa siis takana. Eilisilta meni vaan rennosti ulkona kävellessä pitkän muuttopäivän jälkeen, pari kertaa rantaan pysähtyen vaan ihailemaan maisemia ja miettimään elämää. Lauttasaaren hiekkarantahan on tästä ihan kivenheiton päässä, ulko-ovelta lähtiessä oot biitsillä noin viidessä minuutissa. Sieltäkin lähtee ihan rannanviertä myötäilevä lenkkipolku, joka tulee varmasti hyvin tutuksi. Oon kulkenut yhtenä sydänsilmäemojina ympäriinsä. Niin paljon onnellisuutta.
Aamupuurokin sai vähän uutta twistiä tänään. Useampi viikko sitten takaisin sen pariin päädyttyäni se on lähinnä kulkenut ääntä kohti kahdella valkuaisella, pellavansiemenrouheella ja maitorahkalla höystettynä. Tänään korvasin rahkan vaniljaheralla, ja ainakin maltillisella märällä teki siitä aika mainion. Iso keko kuluneella viikolla poimittuja mustikoita kuuluu toki mukaan. Noilla eväillä on hyvä lähteä käppäilemään keskustaan päin ja tekemään vielä muutamia kämppä- ja kouluhankintoja :)
Oi kuulostaa niin ihanalta. Parasta mitä tiedän on herätä aamulla aikasin auringonpaisteeseen, lähtee kävelemään ulos tai syödä juurikin aamupalaa auringonpaisteessa!
VastaaPoistaNiimpä! päivä ei voi alkaa huonosti kun herää lempeän auringonvalon täyttämään kotiin :)
Poista