susanna eveliina

Paljon sanottavaa, vähän sanoja. Ei sitä edes tiedä miten aloittaa, öö...

Alotetaan vaikka siitä, että kesällä on tuntunut luonnolliselta taas ottaa vähän enemmän aikaa itselle, käydä läpi asioita ja funtsia ittekseen. Osittain siksi, että kesällä kaikilla frendeilläkin on omat aikataulut, joita on varsinkaan yhtään isommalla poppoolla haastavaa saada sopimaan yhteen. Toisaalta, koska mulle on luonnollista, tai ennemminkin välttämätöntä välillä ottaa vähän timeouttia, käydä rantakallioilla hengittelemässä (ja ihailemassa hanhi- ja joutsenvauvoja). Lisäksi oon taas kirjoittanut enemmän, vaikka en tänne julkisesti. Teininä tykkäsin raapustaa monenlaista stooria, mutta oikeastaan lukion aikana se vähittäin jäi pois. Nyt oon kokenut sen taas hyväksi tavaksi käydä läpi niitä omia ajatuksia, asioita mitkä pyörii päässä. Kirjoittaa vaan ennen nukkumaanmenoa sitä omaa tajunnanvirtaa, joka yleensä selkiyttää asioita aikalailla. Suosittelen.

Treenirintamalla oon ottanut rennommin, mikä on ollut äärimmäisen iso edistys henkiseltä puolelta siinä mielessä, että oon selkeästi oppinut olemaan itselleni armollisempi. Vähän fyysisemmän puoleinen työ, yhdistettynä siihen faktaan, etten varsinkaan hyvin aikaisien aamujen alkuviikkoina ole oikein uni tullut ajoissa, ja lepo on jäänyt vähän turhan vajavaiseksi vähän turhan usein.
Ylipäätään lisääntynyt rentous on tuntunut pääosin hyvältä. Vaikka toisaalta ootan innolla mahdollisuutta palata niihin omiin rutiineihin, niin on tehnyt hyvää vähän höllätä. Yksinkertaisesti nähdä se, että kykenee hölläämään.

Näiden ekojen kesäkuukausien lomailureissuina toiminee ihan vaan kotimaan kohteet. Juhannusviikonlopun kävin viettämässä siskon riesana Joensuussa, ja ensiviikolla lähdetään viimein koko kevään suunnitteilla ollut mökkireissuun opiskelufrendien kanssa. Vähän olisi suunnitteilla elokuussa ottaa vielä pientä lomaa ennen koulunpenkille palaamista, mutta senkin tarpeellisuus vähän riippuu muista tekijöistä. However, mä yritän tässä keskittyä vähän enemmän jalkapalloon ja vähemmän tähän. Ainiin! nimen muutin blogille. Vähän klassinen ratkaisuhan tää oli, mutta mun selityksenä sentään on se, että kyseessä ei ole 1. ja 2. nimi, vaan Eveliina on omassa litaniassa peräti kolmas. Heh.