ruokkisasiaa

Ihan muutaman hetken oon viimepäivinä viettänyt uutta, tarkempaa ruokkista pyöritellessä ja pohtiessa, ihan vaan todetakseni että mulle normaalit suunnilleen ylläpitoenergiat on ihan tuskan takana saada kumottua kurkusta alas. Helppo vetää taas johtopäätös, että kesällä on syöty liian vähän, vaikkakin ei yhtä puhtaasti kuin nyt. Vähän pitää funtsia ja modailla, koska vaikka makroviisastelu onkin monelta kannalta niin tyydyttävää, niin ennemmin mä otan sen kevyemmän olon kropassa.
Tosin, treeni on nyt todellakin kulkenu, mutta se nyt johtuu varmaan vähän muistakin syistä kun tänhetkisistä hiilarigrammoista.

IMO, aamupuuro marjoilla on edelleen se juttu. Viimeaamuina oon oikeen panostanut siinä mielessä, että se on keitetty ihka oikeassa kattilassa mikron sijaan! Voi hyvin kyllä olla, että kouluaamujen taas startatessa palataan kyllä vanhoihin tapoihin. Uuteen ruokkikseen en tehnyt vain yhtä vaihtoehtoa/ateria, vaan esimerkiksi sopiva määrä protsua on listassa laskeskeltu neljästä erilaisesta mahdollisesta lähteestä, ja tän aamun aamaiselle se valikoitui puddingin muodossa. Sama on rasvojen suhteen, mutta vähän luulen, että noi Lidlin valmiiksi suolatut cashewt ei paikaltaan ihan helpolla väisty.
Valmiilla vaihdoehdoilla pidän itelläni sen helppouden, kun ei sumpliessa tarvitse ruveta laskeskelemaan, että paljonkas tätä seitiä nyt pitäisikään laittaa, antaen kuitenkin mahdollisuuden vaihteluun. Iltapala on ainoa mikä pysyy sellaisenaan, johtuen ihan siitäkin ettei sen jokapäiväistä toimivuutta ole syytä epäillä.

Jos haluaa viedä aamupuuronsa nextille levelille, niin tässä superiso suositus. Parasta ikinä, sen sanon. Entisestä kotikunnasta kotoisin olevaa tuotetta löytyy pääkaupunkiseudulla ainakin Kampin Ruohonjuuresta, ja voin vielä mainita sen, että kyseisen yrittäjän laatutuotteeseen pistän ihan mielelläni muutaman roposen enemmän kuin perus halppishiutaleisiin. Lämpimästi muistelen edelleen viimesyksynä mukavilta messunaapureilta saamiamme spelttilettuja ja puuromaistiaisia, ja toimii edelleen aivan yhtä hyvin!

Nyt ollaan muissakin asioissa vähän nextillä levelillä: mulla on täällä ihka aito kukkanen. En itse ole valitettavasti perinyt perheessä pyörinyttä viherpeukaloutta, mutta parin viikon takaisella ostosreissulla bongattu, omaan sisustukseen aivan täydellisesti istuva, täydellisen burgundyn sävyinen kukka vakuutti mut aivan täysin. Ja hei katsokaa, se on vielä ainakin hengissä!

Tässä aamun toisen teekupillisen lomassa jatkan pohdintaa siitä, että suuntaisinko jo kohta salille, vaiko nyt ruokakauppaan ja menen frendin seurana salille vasta illalla. Vähän Cittarin tuoreiden vihannesten laarit kiehtoisi, ja ehkä ihan pikkusen sieltä saatavat celsiuksetkin...